1. Tietoyhteiskunnan on luovuttava teollisen työn ajatusmalleista
Tietotyössä ratkaisevassa asemassa eivät ole yksilöt vaan vuorovaikutuksen laatu ja luovuus
Globalisaation tuomiin haasteisiin vastaaminen ei ole pelkkä tuottavuus- tai teknologia-asia. Se
edellyttää ennen kaikkea muutosta ajattelutavoissa. Se myös haastaa poliitikot, johtajat ja kehittäjät
luomaan yhdessä uutta käsitteistöä työelämän tarpeisiin.
Kun maataloustyöstä siirryttiin teolliseen työhön, luovuttiin samalla yksilön osaamisesta ja
kokonaisuuden hallintakyvystä menestyksen keskeisinä tekijöinä. Työn osittaminen ja tehokas
toistaminen tulivat uusiksi ihanteiksi.
Teollistumisen edustama kone-keskeisyys merkitsi samalla ajattelutapaa, jossa työ nähtiin
ensisijassa elannon hankkimisena ja välinearvona, ei elämäntapana kuten maatalousyhteiskunnassa.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut siirtymä tietointensiivisen työn tekemiseen
on merkinnyt teolliselle työlle ominaisten oletusten murtamista.
Siinä missä teollisen työn arvona oli prosessin tehokas osittaminen, on tietotyössä keskinäinen
vuorovaikutus, oppiminen ja yhdessä luominen arvokasta. Yksin, ilman yhteisöllisesti hajautettua
ajattelua tehtävä työ ei tuota riittävästi arvoa.
Tiukasti ositettu toistava vaihetyö poistui tehtaista kolmisenkymmentä vuotta sitten ja tilalle tulivat
robotit. Nyt sama tapahtuu toimihenkilötyössä; toistavan toimihenkilötyön tilalle tulevat
tietotekniset järjestelmät tai itse työ siirtyy halvempien kustannusten maihin. Ongelma ei ole
ihmisissä tai heidän oppimiskyvyssään vaan siinä, että tietointensiivistä työtä ajatellaan, sitä
johdetaan ja se organisoidaan edelleen teollisen työn ihanteiden ja ajatusmallien kautta.
Tietotyöhön siirryttäessä tehokkuuden mittasuhde on muuttunut merkittävästi verrattuna
muutokseen maataloudesta teolliseen työhön. Tehokas maanviljelijä oli noin kaksi kertaa
tuottavampi tavalliseen naapuriinsa verrattuna. Teollinen aika taas vakioi suorituksen: samaa työtä
tekevät saivat aikaan suurin piirtein yhtä paljon, koska koneen ja prosessin tahti määritti työtahdin.
Tietotyössä ohjaavina periaatteina ovat puolestaan luovuus ja vuorovaikutukseen perustuvat arjen
innovaatiot. Niinpä tietotyössä voidaan havaita jopa kymmenkertaisia eroja samaa työtä tekevien
ihmisten työn lopputuloksessa. Mikä selittää moninkertaiset erot eli hyvän työsuorituksen?
Tehokkaalle tietotyölle on ominaista se, että työtä tehdään harrastajan innolla ja paneutumisella.
Harrastajan suhdetta tekemiseen kuvaa vapaaehtoisuus, innostuneisuus, yhteisöllisyys samasta
asiasta kiinnostuneiden kesken ja nopea oppiminen. Sisäsyntyinen motivaatio ja halu oppia muiden
kanssa tulevat näin osaksi työn tekemistä. Juuri nämä ovat tietotyön uusia hyveitä ja kilpailukyvyn
lähteitä. Ne ovat myös valtakunnallisella tasolla yhteydessä globaalissa kilpailussa menestymiseen.
Koska tietotyön johtaminen on perustaltaan vapaaehtoisten johtamista, eivät ylhäältä tai
ulkopuolelta tulevat kehittämistoimet enää toimi samalla tavalla kuin ennen; asioita ei voi enää
”maastouttaa” tai ”jalkauttaa”. Luova kehitys voi syntyä vain työyhteisön aidossa
vuorovaikutuksessa.
Tästä huolimatta tietotyötä pyritään yhä johtamaan ylhäältä alaspäin. Kun työn kehittäminen
perustetaan työntekijöiden kuuliaisuudelle ja keskinäiselle kilpailulle, ei olla kaukana orjatyöstä.
Rahaan perustuvat kannustamismenettelyt lähtevät puolestaan teollisuustyölle ominaisesta
ajattelusta, jossa työ itse nähdään vain välineenä palkkioon.
Organisaatioiden kehittämisen olennainen kysymys onkin, miten voidaan poistaa sellaisia teolliselle
toiminnalle ominaisia ajattelumalleja, jotka estävät kehittämästä työtä ja sen ohessa kilpailukykyä.
www.kilpi.fi

2. Teollinen ajattelumalli pitää yksilöä arvioinnin mittayksikkönä. Monet kompetenssien kehittämis-
ja palkkauksen mallit lähtevät edelleen yksilöstä ja yksilön arvioinnista. Tietotyössä ratkaisevassa
asemassa eivät ole yksilöt vaan vuorovaikutuksen laatu ja luovuus.
Yksilön kognitiiviset mahdollisuudet vastata työn kasvaviin haasteisiin ovat rajalliset. Sen sijaan
liittyminen, yhdessä ajatteleminen ja toisilta oppiminen sisältävät niitä resursseja, joita työssä
jaksaminen ja työn tuloksellisuus vaativat.
Tämä edellyttää tulevaisuudessa työelämän kehittämiseltä aivan uudenlaista ajattelua. Murros
teollisen ja tietotyön välillä on suomalaisessa työelämässä monilta osin vielä meneillään – tai jopa
kokonaan edessä.
Esko Kilpi ja Risto Puutio
Esko Kilpi Oy
Rehbinderintie 3
00150 Helsinki
esko@kilpi.fi
www.kilpi.fi