Palkkaerot ja alueelliset työmarkkinat

PALKANSAAJIEN TUTKIMUSLAITOS
Palkkaerot ja alueelliset
työmarkkinat
Opinto-ohjaajien ja historian ja yhteiskuntaopin
opettajien koulutuspäivät
12.9.2015
Terhi Maczulskij
Terhi.maczulskij@labour.fi

Taustaa
• Julkisen ja yksityisen sektorin väliset palkkaerot ovat alati
kiinnostava ilmiö
– Palkkaeroista keskustellaan varsinkin vaalikaudella ja eri
suhdanteissa
– Palkkaerokeskustelu on selvästi kaksitahoinen: kunta vs. valtio
– Mediassa puhutaan yleensä keskimääräisistä palkoista ja
palkkaeroista

Taustaa
• Kun tarkastellaan keskimääräisiä palkkoja, niin julkisen sektorin työntekijät
ansaitsevat yleensä enemmän kuin yksityisen sektorin työntekijät. Tämä
pätee melkein kaikkiin tutkittuihin maihin.
• Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa on pyritty selittämään näitä
keskimääräisiä palkkaeroja
– Keskimääräinen palkkaero selittyy suurelta osin julkisen sektorin työntekijöiden
paremmilla ominaisuuksilla, kuten paremmalla koulutuksella ja työkokemuksella
(esim. Christofides & Pashardes 2002)
– Palkkaero voi selittyä osin työpaikkakohtaisilla tekijöillä (esim. Chatterji ym. 2011)
– Palkkaero voidaan selittää myös ”valikoitumisella” (esim. Bargain & Melly 2008).
• Esimerkiksi monilla julkisen sektorin työntekijöillä on korkea julkisen
palveluiden motivaatio (JPV), joten he saavat työstään ei-rahallista korvausta
(esim. Perry & Wise 1990, Saarinen ym. 2015)

Taustaa
• Esimerkkilaskelma, Iso-Britannia (Chatterji ym. 2011)
Naiset Miehet
Keskimääräinen palkkaero 25 % 12 %
Ammatin ja henkilökohtaisten
ominaisuuksien osuus
10 % 11 %
Työpaikkakohtaisten ominaisuuksien
osuus
5 % 3 %
Havaitsematon palkkaero 5 % -2 ´%

Taustaa
• Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että julkisen ja yksityisen sektorin välillä löytyy palkkaeroja
vielä senkin jälkeen, kun laskelmissa otetaan huomioon esimerkiksi työntekijöiden
havaittavia ominaisuuksia
• Nämä tutkimustulokset voidaan jaotella karkeasti kuuteen päätulokseen:
1. Julkisella sektorilla ansaitaan pääosin enemmän kuin yksityisellä sektorilla
• Palkkaero vaihtelee 0 – 14 % välillä Euroopassa, pois lukien Pohjoismaat
(Blanchflower 1996)
2. Julkisen sektorin palkkaetu on suurempi naisilla kuin miehillä (esim. Giordano ym.
2011). Esimerkkituloksia:

Taustaa
3. Julkisen sektorin palkat ovat korkeammat varsinkin matalapalkka-aloilla, kun taas
korkeimmilla palkkaluokilla julkisen sektorin palkkaetu voi kääntyä pakkasen
puolelle (esimerkkikuva Lucifora & Meurs 2006)

Taustaa
4. Palkkaerot ovat pienempiä maissa, joissa palkan määräytyminen on
keskitetympää (esim. Blanchflower 1996, Uusitalo 1999, Lucifora & Meurs 2006)
• Pohjoismaissa palkkaerot ovat verrattain pieniä ja jopa negatiivisia
5. Siirtymätalouksissa julkisen sektorin työntekijät ansaitsevat vähemmän (esim.
Jovanovic & Lokshin 2004, Adamchick & Bedi 2000)
• Puolassa palkkaero on liki -10 %
• Venäjällä jopa -20 %
• Ukraina -25 %
6. Valtion sisällä on aluekohtaisia eroja: palkkaero on tyypillisesti suurempi
korkeamman työttömyysasteen alueilla (esim. Dell’Aringa ym. 2007)
• Pohjois-Italiassa palkkaero on 5-10 %
• Etelä-Italiassa palkkaero on n. 10-25 %

Taustaa - yhteenvetoa
• Koskaan ei pitäisi tuijottaa keskimääräisiä palkkaeroja – ne eivät
kerro suoraan esimerkiksi palkkasyrjinnästä
• Palkkaeroja tutkittaessa pitää ottaa huomioon työntekijöiden
ominaisuudet  päästään lähemmäksi todellisen palkkaeron
käsitettä
• Tämäkään ei vielä riitä, koska palkkaeroissa saattaa esiintyä
variaatiota
– Miehet vs. naiset
– Matalapalkka-ala vs. korkeapalkka-ala
– Alue

Taustaa – palkkaero Suomessa
Kuvio 1. Julkisen ja yksityisen sektorin välisen palkkaeron kehitys vuosina 1975–2012
Lähde: Tilastokeskus, T&Y

• Keskimääräinen palkkaero oli n. -7 % vuonna 2013 (TK)
• Palkkaero on pieni, kun otetaan huomioon esimerkiksi
työntekijöiden koulutus, ikä ja työkokemus
– Miehillä palkkaero on n. -5 % (Uusitalo 1999, Korkeamäki 1999,
Maczulskij & Pehkonen 2011)
– Naisilla palkkaero on käytännössä nolla (esim. Uusitalo 1999,
Maczulskij 2013)
• Palkkaeroja esiintyy lähinnä palkkajakauman eri kohdissa

Lähde: Maczulskij & Pehkonen 2011

• Tutkimus osoittaa, että palkkaeroja esiintyy varsinkin
palkkajakauman eri kohdissa
• Alemmilla palkkaluokilla julkisella ansaitsee enemmän
– Tämä voi selittää sen, miksi monia kuntasektorin
siivouspalveluita on pyritty yksityistämään
• Ylemmillä palkkaluokilla julkisella ansaitsee vähemmän
– Työntekijöitä siirtyy julkiselta yksityiselle juuri korkeimmilla
palkkaluokilla (Borjas 2003). Tämä uhkaa ajaa parhaat voimat
pois julkisen sektorin palveluista

Palkkaerot ja alueelliset
työmarkkinat –
miten nämä liittyvät toisiinsa?

Palkkaero ja suhdanteet
• Alueellisen työttömyysasteen ja palkkojen välinen yhteys on pääosin
negatiivinen (Blancflower & Oswald 1994)
• Myös Suomessa palkkojen on havaittu korreloivan negatiivisesti
työttömyysasteen kanssa (esim. Pekkarinen 2001)
• Palkat reagoivat työmarkkinatilanteeseen voimakkaammin
yksityisellä sektorilla kuin julkisella sektorilla (esim. Maczulskij 2013)
 Tästä johtuen julkisen ja yksityisen sektorin välinen palkkaero
käyttäytyy vastasyklisesti

Kuvio 2. Julkisen ja yksityisen sektorin välisen palkkaeron muutos ja työttömyysasteen
muutos vuosina 1977–2012
Lähde: Tilastokeskus, T&Y

• Keskimääräinen palkkaero käyttäytyy vastasyklisesti
• Palkkaero vaihtelee vastasyklisesti vielä senkin jälkeen, kun otetaan
huomioon työntekijöiden koulutus, työkokemus, demografiset tekijät ja
työpaikan toimiala (Maczulskij 2013)
• Palkkaeron vastasyklinen käyttäytyminen johtuu nimenomaan alueellisesta
työmarkkinatilanteesta, ei koko maan taloudellisesta tilanteesta.
– Koko maan työmarkkinatilanteen yhteys ansiokehitykseen on sama molemmilla
sektoreilla. Tämä on ilmeisemmin seurausta keskitetystä palkkausjärjestelmästä.
– Jos esimerkiksi Uudenmaan työttömyysaste on koko maan työttömyysastetta
pienempi, voidaan olettaa, että ko. alueella poiketaan sopimusneuvottelujen
tuloksista ns. palkkaliukumin.
• Yhden prosenttiyksikön ero alueellisessa työttömyysasteessa (verrattuna
koko maan työttömyysasteeseen) on kytköksissä 3 prosenttiyksikön kasvuun
julkisen ja yksityisen sektorin välisessä palkkaerossa!

Palkkaerot ja suhdanteet
Taulukko 1. Esimerkkilaskelmat palkkaeron muutokselle (%-yksikköä) kolmessa
maakunnassa
Palkkaeron muutos, % -yksikköä
Työttömyysaste v. 2013
Poikkeama
(alueellinen T –
koko maan T)
Julkinen vs.
yksityinen
Valtio vs.
yksityinen
Kunta vs.
yksityinen
Koko maa (8 %)
Uusimaa (7 %) 7 – 8 = -1 -1 x 3 = -3 -1 x 2 = -2 -1 x 3.6 = -3.6
Keski-Suomi (10 %) 10 - 8 = 2 2 x 3 = 6 2 x 2 = 4 2 x 3.6 = 7.2
Pohjois-Karjala (13 %) 13 - 8 = 5 5 x 3 = 15 5 x 2 = 10 5 x 3.6 = 18
Lähde: Tilastokeskus ja T&Y 1/2015

Palkkaero ja suhdanteet - johtopäätöksiä
• Muuttaa työntarjontaa
– Taipumus hakeutua julkisen sektorin työpaikkoihin kasvaa alueellisen
työttömyysasteen kasvun seurauksena (Krueger 1988, Pagani 2003)
• Julkisen sektorin palveluiden laatu voi muuttua
– Norjassa on havaittu, että opettajien virkoihin palkataan epäpäteviä opettajia
enemmän noususuhdanteen aikana. Laskusuhdanteen aikana yksityisen sektorin
työmahdollisuudet vähenevät, ja parhaimmat opettajan pätevyyden omaavat
henkilöt palkataan avoimiin virkoihin (Falch ym. 2009).
• Palkkaero vaihtelee alueittain
– Palkkaeron vastasyklinen käyttäytyminen johtuu alueellisesta
työmarkkinatilanteesta, eikä koko maan työmarkkinatilanteesta. Tästä johtuen
julkisen ja yksityisen sektorin välinen palkkaero vaihtelee myös valtion sisällä
alueittain.

Alueelliset palkkaerot
Kokoaikaisten keskimääräiset kuukausiansiot 2013 (Tilastokeskus)

• Keskimääräiset palkkaerot maakunnittain (TK, 2013)

• Kuten aiemmin mainittiin, keskimääräiset palkkaerot eivät kerro
mitään todellisista palkkaeroista
• Alueellisia palkkaeroja tutkittiin Tilastokeskuksen mikroaineistolla
vuodelta 2006
• Laskelmissa on otettu huomioon työntekijöiden koulutusrakenne,
työkokemus, toimiala ja muita havaittavia tekijöitä
• Tulokset ovat vielä alustavia, mutta palkkaerot vaihtelevat selvästi
maakuntien välillä

• Alustavien tulosten mukaan palkkaerot vaihtelevat selvästi
maakuntien välillä
– Uudellamaalla palkkaero on negatiivinen
 kannattaako työttömän lähihoitajan muuttaa työn perässä
Jyväskylästä Helsinkiin?
– Korkeamman työttömyysasteen maakunnissa palkkaero on
positiivinen, jopa 15 %

Yhteenvetoa Suomen palkkaeroista
• Julkisen ja yksityisen sektorin välinen palkkaero on pieni Suomessa
– seurausta pitkälti keskitetystä palkkausjärjestelmästä
• Palkkaeroja kuitenkin esiintyy palkkajakauman eri kohdissa –
esimerkiksi siivous- ja huoltotyöntekijöiden on kannattavampaa
työskennellä julkisella sektorilla. Palkkaero kääntyy negatiiviseksi
korkeammilla palkkaluokilla. Lääkärien kannattaa siirtyä yksityiselle
• Palkkaero käyttäytyy vastasyklisesti – taantuman aikaan julkisen
sektorin suhteellinen palkka nousee
• Vaikka palkkaero on suhteellisen pieni koko Suomea koskevassa
tarkastelussa, niin palkkaerot ovat huomattavia eri maakunnissa

KIITOKSET!
KYSYMYKSIÄ?

Lähteitä
• Adamchik, V. & Bedi, A. 2000. Wage differentials in the public and the private sectors: evidence from an economy in transition.
Labour Economics 7, 203-224.
• Bargain, o. and Melly, B. 2008. Public sector pay gap in France: new evidence using panel data. IZA papers, no. 3427.
• Blanchflower, D. 1996. The role and influence of trade unions in the OECD. London School of Economics, Centre for Economic
Performance Discussion Paper, no. 310. London, UK.
• Blanchflower, D. and Oswald, A. 1994. The wage curve. MIT press, Cambridge.
• Borjas, G. 2003. The wage structure and the sorting of workers into the public sector. In For the People: can we fix public service?
29-54 Eds. Donahue, J. and Nye, S. Brooking Institution Press.
• Chatterji, M. et al. 2011. The public-private sector wage wage differential in Britain: evidence from matched employee-workplace
data. Applied Economics 43, 3819-3833.
• Christofides, L. and Pashardes, P. 2002. Self-paid-employment, public/private sector selection, and wage differentials. Labour
Economics 9, 737-762.
• Dell’Aringa, C. et al. 2007. Public sector pay and regional competitiveness: a first look at regional public-private wage differentials
in Italy. Manchester School 75, 445-478.
• Falch, T. et al. 2009. Teacher shortages and the business cycle. Labour Economics 16, 648-658.
• Giordano, R. et al. 2011. The public sector pay gap in a selection of euroa area countries. European Central Bank Working
papers, no. 1406.
• Jovanovik, B. and Lokshin, M. 2004. Wage differentials between the state and private sectors in Moscow. Review of Income and
Wealth 50, 107-123.
• Korkeamäki, O. 1999. Yksityisen ja julkisen sektorin palkkoihin vaikuttavat tekijät. VATT-research reports 57, Helsinki.
• Krueger, A. 1988. The determinants of queues for federal jobs. Industrial and Labor Relations Review 41, 567-581.
• Lucifora, D. and Meurs, D. 2006. The public sector pay gap in France, Great Britain and Italy. Review of Income and Wealth 52,
43-59.
• Maczulskij, T. 2013. Public-private sector wage differentials and the business cycle. Economic Systems 37, 284-301.
• Maczulskij, T. and Pehkonen, J. 2011. Public-private sector pay gaps in Finland: a quantile regression analysis. Finnish Economic
Papers 24, 111-127.
• Maczulskij, T. Employment sector and pay gaps: genetic and environmental influences. Labour Economics.
• Pagani, L. 2003. Why do people from Southern Italy seek jobs in the public sector? Labour 17, 63-91.
• Pekkarinen, 2001. The wage curve: evidence from the Finnish metal industry panel data. Finnish Economic Papers 14, 51-60.
• Perry, J. and Wise, L. 1990. The motivational basis of public service. Public Administration Review 50, 367-373.
• Saarinen, A. et al. 2015. Palvelumotivaatio ja työhyvinvointi terveydenhuollossa. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-
sarjan julkaisu, no. 86.
• Uusitalo, R. 1999. Return to education in Finalnd. Labour Economics 6, 569-580.

Palkkaerot ja alueelliset työmarkkinat

Recommended

Recommended

More Related Content

Viewers also liked

Viewers also liked (20)

More from Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK

More from Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK (20)

Palkkaerot ja alueelliset työmarkkinat