Yli satavuotinen historia, Opetushallituksen antama valtuutus asiantuntijuuden kehittämisestä määrätyillä sektoreilla
Ammatillisen identiteetin kasvu ammatillisen kehittymisen avulla tukee jo sinällään jaksamista
Lukuvuoden rytmin tietävä henkilö on konsultaatiotilanteessa osuvasti läsnä
Kuinka paljon teillä jo konsultatiivista työtä tehdään ja millä tavoin?
Vuorovaikutteinen ja keskusteleva tapa ohjaukseen
Kokemuksellinen oppiminen, Kolbin kokemuksellisen oppimisen kehä, Milne & James jäsentäneet kokeilun ja testaamisen suuntaan, Ojanen; aikuinen ei opi vain kokemuksesta vaan kokemuksen saamasta merkityksestä
Kunnan eri kouluissakin variaatiota opetussuunnitelmapainotukset ja valinnat
konsultaatiotyössä tärkeää tiedostaa johtamisen suunnat ja opetuksen strateginen järjestäminen
Täydennetään opettajankoulutuksessa hankittuja taitoja
Pohdittavana mahdollinen erityisosaaminen keskinäinen jakaminen
Omaa osaamista kuvataan kehämäisenä jossa ytimessä varman osaamisen alue, henkilön uskallus lähteä seuraavalle kehälle vahvistaa myös ammatillista identiteettiä
Pieniin paloihin
Koko konsultaatiotyön järjestämiseen
Ohjauksellisia työtapoja aikuisten ammatilliseen kehittymiseen ja opetusalan viitekehyksestä katsoen tapahtuvaan oman työn tarkasteluun on lukuisia. Niissä kaikissa on samankaltaisuuksia ja yhteisiä piirteitä, mutta on toisaalta myös tekijöitä, joiden perusteella ne voidaan työtapoina erottaa toisistaan. Työnohjaus, mentorointi, coaching, sparraus ja konsultointi edellyttävät usein sitä, että niiden pariin hakeudutaan ja työtapaa käyttävää ohjaajaa etsitään tietoisesti valiten. Ne ovat kaikki Suomessa jo käytettyjä työtapoja, mutta opetusalalla vähemmän jäsentyneesti tunnistettuja ja hyödynnettyjä. Niiden tarkempi keskinäinen erottelu ja jonkinlaisen pesäeron tekeminen koulutukseen ja tuutorointiin nähden auttavat löytämään niiden merkitystä omalle työlle ja antavat ymmärrystä oman työn tarkastelun tarpeille.