THL:n tutkimuspäällikkö Timo Kauppisen ja asiantuntija Susanna Mukkilan esitys Kelan tutkimusyksikön seminaarissa "Lähiöiden kehityskulut, muuttoliike ja sosiaalipolitiikka" käsitteli lähiöiden väestörakenteen kehitystä.

1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Lähiöiden väestörakenteen kehitys
Lähiöiden kehityskulut, muuttoliike ja sosiaalipolitiikka -seminaari, Kela 9.12.2022
Timo Kauppinen & Susanna Mukkila
19.12.2022

2. Lähiöiden väestörakenteen kehitys
• Tekijät: Timo Kauppinen ja Susanna Mukkila (THL)
• Tuotokset
• Kauppinen TM, Mukkila S (2022) Lähiöalueiden väestörakenteen kehitys suurissa
kaupungeissa vuosina 1995-2019. Työpapereita 38/2022. Helsinki: THL.
• Kauppinen TM, Mukkila S (2022) Suurten kaupunkien lähiöalueet erilaistuvat
sosioekonomiselta rakenteeltaan. Suomalaisten hyvinvointi 2022 –kirja. (julkistus 13.12.)
• Tutkimuskohteena Lähiöohjelmaan kuuluvien kaupunkien (Helsinki, Espoo,
Vantaa, Tampere, Turku, Oulu, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Pori, Seinäjoki,
Vaasa, Joensuu, Lappeenranta) kaupunkimaiset alueet
• ”Lähiövyöhyke” = kaupunkiseudun keskustan ulkopuolinen sisempään tai
ulompaan kaupunkialueeseen kuuluva alue SYKE:n luokitusten mukaan
• Tutkimusaineistona Tilastokeskuksen muodostama koko väestön sisältävä
yksilötason pitkittäisrekisteriaineisto, aluejakoina kuntien hallinnolliset
aluejaot, kehityskulkujen analyysit indikaattorista riippuen maksimissaan
1995–2019
19.12.2022 2

3. %
Koko kaupunkimainen alue Keskusta Lähiöt Kehysalue
Ansiotulojen alimpaan viidennekseen
kuuluvien 25–59-vuotiaiden osuus on
useimmissa kaupungeissa suurempi
keskustassa kuin lähiövyöhykkeellä,
poikkeuksina pääkaupunkiseutu, Tampere,
Turku ja Lappeenranta.
Pienituloisten osuus on useissa
kaupungeissa noussut sekä koko
kaupungissa että lähiövyöhykkeellä.
Kaikissa kaupungeissa näin ei ole
kuitenkaan käynyt, ja kaupunkien välillä on
eroja myös sen suhteen, onko nousu ollut
suurempaa lähiöissä vai keskustassa.
Kaupunkien kehysalueilla pienituloisuus on
harvinaistunut kaikkialla muualla paitsi
pääkaupunkiseudulla.
3
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
1995
1998
2001
2004
2007
2010
2013
2016
2019
%
Turku
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
1995
1998
2001
2004
2007
2010
2013
2016
2019
%
Joensuu
19.12.2022
Lähiövyöhyke ei eroa kaikissa kaupungeissa samaan tapaan keskustasta pienituloisuudessa

4. %
Koko kaupunkimainen alue Lähiöt, kerrostaloasuntoja alle 25 %
Lähiöt, kerrostaloasuntoja 25-74 % Lähiöt, kerrostaloasuntoja 75- %
Kerrostalolähiöiden ja
pientaloalueiden väliset erot
pienituloisuudessa ovat kasvaneet
Pientalovaltaisilla alueilla pienituloisten
osuus 25–59-vuotiaista on laskenut tai
pysynyt samalla tasolla. Sen sijaan
kerrostalovaltaisilla alueilla osuus on
pääsääntöisesti kasvanut.
Kaupunkien välillä ja niiden sisällä on
kuitenkin eroja kehityskuluissa, eli
kerrostalolähiöt eivät ole yhtenäinen
huono-osaistuva aluetyyppi. Pienituloisuus
on yleistynyt nopeasti kerrostalolähiöissä
etenkin Oulussa.
Kaupunkien väliset erot koko
lähiövyöhykkeen kehityksessä liittyvät
erilaisiin kerros- ja pientaloasuntojen
osuuksiin lähiöalueilla.
4
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
1995
1998
2001
2004
2007
2010
2013
2016
2019
%
Pääkaupunkiseutu
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
1995
1998
2001
2004
2007
2010
2013
2016
2019
%
Turku
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
1995
1998
2001
2004
2007
2010
2013
2016
2019
%
Kuopio
0
5
10
15
20
25
30
35
40
45
1995
1998
2001
2004
2007
2010
2013
2016
2019
%
Oulu

5. Kehityskulut ovat
yhteydessä asuntokannan
ominaisuuksiin
Pienituloisten osuus työikäisistä
kasvoi nopeimmin valmiiksi
pienituloisimmilla alueilla, ja tämä
liittyi niiden kerrostalovaltaisuuteen
ja suureen ARA-vuokra-asuntojen
osuuteen. Pienituloisuus yleistyi
enemmän 1970–90-luvuilla
rakennetuilla alueilla kuin 1960-luvun
alueilla.
Vuosituhannen vaihteesta alkaen
yksiöiden osuus asuntotuotannosta
on kasvanut etenkin niillä
lähiöalueilla, joilla pienituloisuus
yleistyi nopeimmin.
19.12.2022 5

6. 19.12.2022
Etunimi Sukunimi 6
Pääkaupunkiseudulla nopeaa pieni-
tuloisuuden yleistymistä on tapahtunut
sekä alun perin pienituloisilla että
keskimääräistä vähäisemmän pieni-
tuloisuuden alueilla. Alun perin korkean
pienituloisuuden alueista suurimmalla
osalla pienituloisuus kasvoi vain
jonkin verran tai pysyi vakaana.
Kaikkialla kehityksessä ei ollut
tällaisia tasapainottavia piirteitä.
Esimerkiksi Turussa ja Oulussa
suurin osa pienituloisuuden nopean
kasvun alueista oli jo seurannan alussa
pienituloisia, ja alun perin pieni-
tuloisimmilla alueilla pienituloisuus
myös kasvoi ainakin jonkin verran
(seuraava kalvo).

7. 19.12.2022 7

8. Maahanmuutto ja ikääntyminen
Maahanmuuttajilla on kasvava merkitys suurten
kaupunkien lähiöiden pienituloisuudessa, mutta
lähinnä siksi, että maahanmuuttajien osuus
väestöstä kasvaa. Useimmilla nopeasti kasvaneen
pienituloisuuden alueillakin pienituloisuus on
vähentynyt selvästi maahanmuuttajaväestössä.
Lähiövyöhykkeen alueet ovat ottaneet keskustoja
kiinni 65 vuotta täyttäneiden osuudessa. Tämä
liittyy itse alueiden ikääntymiseen. 1970-luvulla
rakennetuilla alueilla 65 vuotta täyttäneiden osuuden
kasvu on ollut nopeinta.
Nuoren ulkomaalaistaustaisen väestön kasvu
samanaikaisesti ikääntyneen suomalaistaustaisen
väestön kasvun kanssa on ajankohtainen muutos
lähiöissä. Se on toistaiseksi koskettanut selvimmin
pääkaupunkiseudun lähiöitä.
19.12.2022 8

9. Pohdintaa
• Havaintomme tulotason alueellisten erojen kasvusta toistaa aiempia
havaintoja (Stjernberg 2019; Saikkonen ym. 2018; vrt. myös Lankinen 1998).
Lähiöiden osalta osoitimme, että erot ovat kasvaneet myös 1990-luvun
laman jälkeen, ja että vuosina 1997–2018 pienituloisuuden
yleistyminen on koskenut suurissa kaupungeissa enemmän 1970–
1990-luvulla rakennettuja alueita kuin 1960-luvun alueita.
• Erojen kasvun taustalla voi olla esimerkiksi muutoksia lähiöiden
vetovoimaisuudessa asuntomarkkinoilla ja rakennemuutoksen
vaikutuksia lähiöiden asukkaiden työtuloihin.
• Alueellisen eriytymisen vahvistuminen  toteutuuko kaikkien oikeus
hyvinvointia tukevaan elinympäristöön, vai vahvistavatko
ympäristötekijät tuloeroihin liittyvää eriarvoisuutta?
19.12.2022 9

10. Lähteet
Lankinen, Markku (1998) Lähiöt muuttuvat ja erilaistuvat. 36 lähiön
tilastollinen seuranta 1980–95. Suomen ympäristö 187. Helsinki:
Ympäristöministeriö. http://hdl.handle.net/10138/228176
Saikkonen, Paula & Hannikainen, Katri & Kauppinen, Timo M. &
Rasinkangas, Jarkko & Vaalavuo, Maria (2018) Sosiaalinen kestävyys:
asuminen, segregaatio ja tuloerot kolmella kaupunkiseudulla. Raportti
2/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
https://www.julkari.fi/handle/10024/136125
Stjernberg, Mats (2019) Concrete Suburbia : Suburban housing estates
and socio-spatial differentiation in Finland. Department of Geosciences
and Geography A77. Helsinki: Helsingin yliopisto.
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/301865
19.12.2022 10