63. Ari Petteri syntyi tammikuussa 1959 parikymmentä minuuttia kaksoisveljensä
Jussin jälkeen. Vuotta myöhemmin helmikuussa Ari ja Jussi saivat pikkuveljen
Pekan. Veljekset pitivät äitinsä Marjan työn touhussa aamusta iltaan. Marja palasi
työelämään pankkitoimihenkilön toimeen kaksosten ollessa 3-vuotiaita ja silloin
poikia hoiti nuori, mutta tarmokas 16-vuotias tyttönen Veera. Isä Ossi työskenteli
tuolloin rengasliikkeessä ja toteutti muusikkona itseään soitellen bändissä mm.
haitaria ja klarinettiä.
Perhe asui Metsolassa ja pojat kävivät alakoulun siellä. Veljekset olivat kaikki
samalla luokalla. Langinkosken oppikoulussa Ari tutustui vaaleaan Ranja Irmeliin.
Ari siirtyi kuitenkin Lankkarista Karhuvuoren peruskouluun korottamaan
numeroita ja ihastui myöhemmin 16-vuotiaana Kåren kellarissa Ranjaan. Nuoret
alkoivat seurustella. Ari pääsi Eteenpäin-lehteen oppisopimuksella ja valmistui
lehtipainajaksi. Speedway oli jo tuolloin rakas harrastus.
Arin käytyä armeijan vuonna 1977, syntyi pieni Ville Petteri. Nuoripari Ari ja
Ranja muuttivat Marjan ja Ossin luo Lankilaan asumaan pienen poikansa kanssa.
Kaksi vuotta myöhemmin helmikuussa syntyi Antti Johannes. Ari ja Ranja asuivat
silloin jo yhteisessä omassa asunnossa Karhuvuoressa. Pariskunta muutti poikien
kanssa Ruotsiin vuonna 1980 Arin työn perässä.
64. Ruotsista perhe palasi suomeen jo samana vuonna ja he muuttivat
Espoon Korpilinnan huvilaan. Korpilinnassa yhteisessä ruokakunnassa asui
myös toinen perhe, Kärkkäiset. Perhe muutti jälleen Arin työn perässä
vuonna 1982, tällä kertaa Kouvolaan. Ari työskenteli Kouvolan Sanomissa
offsetpainajana. Takaisin Kotkaan (Pihkooseen) perhe muutti 1985 Arin
bändihommien vuoksi. Ari oli solistina Atrabants-nimisessä bändissä.
Minä Minttu Mari, onnellinen vahinko synnyin samana vuonna
muuttolaatikoiden keskelle.
1986 isä ja äiti lähtivät omille teilleen. Äiti muutti meidän lasten kanssa
Äijänvuorelle kerrostaloon. Isä keskittyi musabisnekseen ja asui ainakin
Järvenpäässä. Elämässä ei tuntunut mikään olevan pysyvää.
Isä tapasi nuoren sairaanhoitajan Marin 90-lvun alussa ja he asuivat aivan
naapurissamme. Isä muutti Marin kanssa Helsingin Lauttasaareen 1993 ja
vei Marin vihille maistraatissa 1997. Mari ja isäni erosivat reilun
kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Lauttasaari jäi kuitenkin
pysyväksi ja isällä oli paljon hyviä ystäviä. Sosiaalinen huuliveikko kun tuo
oli luonteeltaan ainakin seurapiireissä. Muutoin melko hiljainen kaveri.
Mainittakoon myös Lauttasaaresta ainakin Bisto Piratti ja Bar`52, jotka
tulivat tutuiksi keikkojen ja illanistujaisten myötä. Ystäviä löytyi sieltäkin.
Vauhtiveikosta tuli vaari 1999 kun esikoispoika Ville sai pienen tyttären.
65. Musiikin teko oli yhä vahvempana osana isän elämää. Isä työskenteli
maalausfirmassa ja myöhemmin Lauttasaaren työkalupakissa. Vapaa-aika meni
keikkaillessa ja biisejä kirjoittaessa. 2000-luvun alku oli onnen aikaa niin työn
kuin musiikinkin saralla. Työ oli pysyvä ja ensimmäinen levy saatiin purkkiin
Studio Stadissa vuonna 2001. Speedway-nimiseen yhtyeeseen kuuluivat kitaristi
Rocka Merilahti, rumpali Leevi Leppänen ja basisti Harri Merilahti.
Speedwayn B-luokan suomenmestaruuden isä lunasti vuonna 2001.
Isä eli elämänsä omalla boheeminomaisella tyylillään. Hän rakasti merta, sekä
luontoa ja oli hyvin eläinrakas. Hän kävi usein saaressa telttailemassa ja retkeili
siellä joskus useita viikkoja. Isä ehti elämänsä aikana matkustella eri puolilla
maailmaa ja harrastaa mieleisiään asioita, mm. moottoriurheilua, veneilyä ja
taidetta niin musiikin kuin taidemaalauksenkin saralla. Lapsenlapset olivat hänelle
hyvin rakkaita.
Railakas taiteilija-elämä vei rakkaan isämme liian aikaisin, vain 53-vuotiaana. Isä
eli kuitenkin elämänsä täysillä, aina 100-lasissa. Univeloista isä ei paljoa
piitannut. Nukkui silloin kun huvitti, yleensä aamuyöt valveilla kukkuen. Isä ehti
toteuttaa itseään vielä viimeisinä vuosinaankin rakkaimman harrastuksensa
musiikin parissa keikkailemalla. Aivan kuten oma isänsäkin Ossi.
Nyt isä nukkuu ikuista, rauhallista unta.
Kitara soi
surua soi
- niin hiljaa.
66. Vene rannasta irtosi hiljaa, vei soutajan mukanaan.
Oli valaistu vastaranta, vana veneen jäi jälkeen vaan.
Kotirannat kauniit koivuineen vaihtui kotiin iäiseen,
päättyi matka suuren soittajan, jäljet nuotteina
painuivat mieleen.
Toisella saarella elonsa vietti, siellä syntyjä syviä mietti.
Moottorin henkäys viimeinen, vaivutti uneen hiljaiseen.
Muistoina palaat luoksemme takas,
aja hiljaa tuulen siltaa
isä rakas.
Wish you were here.
