Haastamme sinut mukaan rakentamaan Suomen tulevaisuutta ja miettimään päivittäisiä toimintatapojasi.
Kirjan (julkaistu 10/2010) sanoma pähkinänkuoressa: Toisenlainen kasvu on mahdollista. Uuskasvu, jossa tieto ja vuorovaikutus ovat tuottavuuden lähteinä. Teknologia tarjoaa uudenlaisen mahdollisuuden nähdä ongelmat haasteina ja luoda jotakin uutta ja parempaa.
Jatko-osa tälle kirjalle ilmestyi syyskuussa 2012 http://slidesha.re/1r0qVc9
3. Julkaisija: TeliaSonera Finland Oyj
Toimitus: Riitta Grönroos (TeliaSonera)
Kirjoittajat: Mika Hyötyläinen (TeliaSonera) • Jari Manninen (TeliaSonera) • Kalevi Nikulainen (toimittaja)
Ville Ohtonen (Adsek Avec) • Juha Siltala, Juha Siltalan artikkeli
Tutkimus: Laura Aaltonen (Aalto-yliopisto) • Simo Hakkarainen (Aalto-yliopisto) • Kimmo Pekkanen (Aalto-yliopisto)
Eliisa Puska (HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu)
Kuvitus ja taitto: Matti Riikonen (Imagemaker)
Valokuvat: Juliana Harkki (sivut: 108, 176) • Sami Helenius (sivu: 32) • Anna Hämäläinen (sivut: 30, 76)
Jussi Koivunen (sivu: 35) • Jouni Leino (sivu: 225) • Enrico Seri (sivut: 43, 75, 81, 218)
Aki-Pekka Sinikoski (sivut: 4, 39, 46, 90, 100, 118, 125, 134, 144, 152, 160, 168, 186, 234, 238)
Matti Silvennoinen (sivu: 22) • Kimmo Virtanen (sivu: 64)
Painatus: Vammalan Kirjapaino Oy
Copyright: TeliaSonera Finland Oyj
ISBN 978-952-5187-99-1
TeliaSonera Finland Oyj, Helsinki 2011
3. painos
4. Lukijalle
Kaksikymmentä vuotta sitten Nokia tunnettiin kumisaappaista, ilmastoa kirottiin
liian kylmäksi ja suuret ikäluokat olivat parhaassa työiässä. Sittemmin teknohuuma
nousi ja laski, elektroniikkateollisuus synnytti työpaikkoja ja siirsi ne hetken päästä
halvan tuotannon maihin. Suomi päihtyi ennätyksellisestä hyvinvoinnista ja kärsi
sen krapulasta. Nyt väestön ikärakenne ja kasvanut työpahoinvointi koettelevat
työvoimaa. Kaiken seurauksena tuottavuuden kasvu on puolittunut huippuvuosista
ja työn tuottavuus alkanut jo laskea.
Siinä missä talouden käyrät ovat osittain taipuneet alaspäin, tieto- ja viestintätekniikan
kehitys jatkuu hidastumatta. ICT:stä on tullut muotisana. Laitteet ja sovellukset ovat
tulleet vuosi vuodelta nopeammiksi, tehokkaammiksi ja edullisemmiksi. Lähes kaikki
dokumentoitu tieto on saatavilla melkein missä ja milloin vain. Tekninen kehitys on jo niin
nopeaa, että ani harva pysyy sen perässä. Nykyään tieto- ja viestintätekniikka ympäröi
arkeamme kaikkialla: kiinteistöjen lämmitystä hallitaan etänä, auton kojelaudan alla
raksuttaa käyttöjärjestelmä, lotto oli on-line jo 1990-luvulla. Tekniikka on automatisoinut
tehtaita, pienentänyt ja reaaliaikaistanut maailmaa ja mullistanut monen toimialan –
esimerkiksi lehdistön – toimintaympäristön.
Kaikki ymmärtävät, että tekniikalla on suuri merkitys nyky-yhteiskunnassa, mutta
tietääkö kukaan millaiset mahdollisuudet ja vaikutukset sillä voisi parhaimmillaan olla?
Mitä hyötyjä tekniikka tuo ja miten niitä mitataan? Ja jos se on niin autuaaksi tekevää,
miksi sana ’tietotekniikka’ nostaa useimpien niskavillat pystyyn ja tuo mieleen katkoja,
odottelua ja tietotulvan? Tieto- ja viestintätekniikka on väistämättä kaikkialla, mutta
miten sitä hallitaan ja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti, kuinka sen avulla
kyetään paremmin palvelemaan asiakkaita?
Tieto- ja viestintätekniikka kehittyy niin nopeasti, että useimmat ovat jo nostaneet
kädet pystyyn ja luottavat vain teknisten asiantuntijoiden neuvoihin. Hieman kuten
pimeällä keskiajalla tiedon suhteen, ”totuus” ICT:stä on harvoilla ja valituilla, joiden
sanomisia muut eivät uskalla kyseenalaistaa. Tekniikka on kuitenkin vain mahdollis-
taja: nopea yhteys, monipuolinen sovellus ja laaja kapasiteetti ovat ainoastaan keinoja
parempaan yhteydenpitoon ja tiedon levittämiseen. Ne eivät yksin takaa onnistumisia.
Vaikka tekniikka voisi mahdollistaa merkittävänkin toiminnan tehostamisen, päättävät
tieto- ja viestintäteknisistä asioista yleensä tekniikan, ei tiedon tai viestinnän asiantun-
tijat, liiketalousjohdosta puhumattakaan.
Sonera on toiminut suomalaisen tieto- ja viestintätekniikan keskiössä alusta alkaen
ja toimii vastaisuudessakin. Haluamme, että suomalaiset onnistuvat hyödyntämään tek-
niikkaa mahdollisimman hyvin ja kääntämään kansantaloutemme tuottavuuden uuteen
3
5. nousuun. Meillä ei ole tarjota valmiita ratkaisuja tai ihmeparannusta kaikkiin ongelmiin,
mutta historiamme velvoittaa meidät nostamaan kissan pöydälle. Haluamme herättää
keskustelua nykyisistä tavoista käyttää tieto- ja viestintävälineitä – ongelmista, tarpeista
ja mahdollisuuksista.
Tätä kirjaa varten kutsuimme tusinan verran suomalaisia eri alojen vaikuttajia ja
kymmenkunta yrityspäättäjää ja asiantuntijaa laventamaan näköalaa ja jakamaan näke-
myksensä Suomen tulevaisuudesta. Puheenvuorot syventävät kokonaiskuvaa, kaivavat
esiin kipeitäkin seikkoja Suomen nykytilasta, mutta takovat myös uskoa tulevaisuuden
menestysmahdollisuuksiin. Tarinan loppuratkaisu on avoin ja sen kirjoitat sinä. Lue
asiantuntijoiden näkemykset kriittisesti, hahmottele oma kantasi ja kerro se meille
kaikille, sillä Suomi tarvitsee haasteiden ratkaisemisessa meidän kaikkien panosta.
Uuskasvua ymmärtämässä – kutsu kestävään tuottavuuteen on keskuste-
lunavaus, jolla haastamme sinut mukaan rakentamaan Suomen tulevaisuuden kilpai-
lukykyä. Kauas tuottavuus karkaa? -luku summaa nykytilanteen ja Pysyykö Suomi
pinnalla? pureutuu tarkemmin haasteisiin, jotka maamme kohtaa.
Vuorovaikutus hukassa? erittelee tieto- ja viestintätekniikan synnyttämiä ongelmia
ja mahdollisuuksia ja Kestävän tuottavuuden lähteillä etsii mahdollista poispääsyä
umpikujasta.
Tabuja ja totuuksia tuottavuudesta kokoaa yhteen kaikki asiantuntijapuheen-
vuorot sekä Aalto-yliopiston tutkimuksen keskeisimmät tulokset. Tulevaisuus raken-
netaan nyt on toimintaohje muutoksen aloitukseen. Ja nimenomaan aloitukseen, sillä
loppu on sinun käsissäsi.
Me soneralaiset avasimme omat toimintatapamme Aalto-yliopiston tutkijoiden
retosteltaviksi. Vertaa tuloksia oman organisaatiosi tilanteeseen, toivottavasti löydät
tutkimuksen avulla uusia kehityskohteita.
Kiitämme kirjan synnyssä auttaneita asiantuntijoita,
yrityspäättäjiä ja Aalto-yliopiston tutkijoita heidän arvokkaasta
panoksestaan!
Tervetuloa rakentamaan tulevaisuutta kanssamme!
Juha-Pekka Weckström
Toimitusjohtaja | TeliaSonera Finland Oyj
4
6. LUKIJALLE 3
KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA? 6
PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA? 14
Minne kasvu katosi? 16
Tulevaisuuden teknologia on jo täällä 20
Kestävä kehitys ei ole vaihtoehto vaan realiteetti 25
Ylitöitä ja alisuorittamista 33
Suomalaiset eivät elä pesemättä toistensa paitoja 40
Kuuntelevatko tulevaisuuden päättäjät meitä? 46
VUOROVAIKUTUS HUKASSA? 52
Kun internet putosi puusta 54
Monisuorittaminen aiheuttaa pahoinvointia 58
Tiedon haalinnasta tiedon johtamiseen 63
KESTäVäN TUOTTAVUUdEN LäHTEILLä 68
Millaiseksi annamme Suomen muuttua? 70
Kestävän tuottavuuden lähtökohdat 78
Nykyrakenteet jarruttavat muutosta 85
TAbUJA JA TOTUUKSIA TUOTTAVUUdESTA 88
Antti Tanskanen | Onnistuminen on tahdon asia 90
Esko Kilpi | Huomio kommunikaatiokulttuuriin 99
Henna Virkkunen | Itsepalveluyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan 107
Jorma Eloranta | Tuottavuus edellyttää hyvää johtamista 118
Juha Siltala | Tietotekniikka tuottavuuden esteestä tuottavuuden edistäjäksi 125
Marja-Liisa Viherä | Mielikuvitusta palvelujen kehittämiseen 134
Matti Lehti | Pään sisäinen kuormitus kasvaa 143
Mikael Jungner | Ajatus voiton tuottamisesta yrityksen tärkeimpänä tehtävänä on lyhytnäköinen 152
Mikko Kosonen | Hyvinvointi on osallistumista ja vaikuttamista 159
Olli Martikainen | Onnistunut palvelu muuttaa asiakkaan toimintaa 168
Olli-Pekka Kallasvuo | Liiketoiminnassa maali liikkuu aina 176
Pentti Malaska | Joku innovatiivisempi suunta on jäänyt huomiotta 186
Aalto-yliopiston tutkimus | ICT-järjestelmähankkeista toimintatapojen muutoksen johtamiseen 197
TULEVAISUUS RAKENNETAAN NYT 216
Ajattelurakenteet muutoksen mahdollisuutena 219
Yksilön mahdollisuudet 222
Yrityksen mahdollisuudet 227
Yhteiskunnan mahdollisuudet 230
UUdEN ALUN SAATESANAT 236
SANASTOA 239
5
7. Lu
on
no
nv
a rat
Työ
hy vinv
o in
ti
ys
e hit
nk
gia
olo
Te kn
vuus
Tuotta
6
8. Kauas
tuottavuus
karkaa?
Suomen kansainvälinen kilpailukyky on vaarassa. Entinen teknologian ihmemaa
on jäänyt kehityksessä jälkeen, globalisaatio järkyttää talouselämämme
rakenteita ja tuottavuutemme kasvu on lähes pysähtynyt. 1990-luvun
lamasta nousimme teknologiahuumassa, mutta sittemmin menetimme
edelläkävijäasemamme. Perinteisen teollisuutemme aloja uhkaa tuotannon
siirtäminen halvempiin maihin ja lähemmäksi markkinoita. Ja vaikka teknologia
kehittyy edelleen huimaavaa vauhtia, ei tuottavuutemme ole olennaisesti
kasvanut kehityksen siivellä kuten toivoimme.
Väestömme ikärakenne on muuttumassa radikaalisti. Työelämän
ulkopuolella olevien osuus kasvaa, käytössä oleva työvoima vähenee ja lisäksi
aikaisempaa suurempi osa tästä niukkenevasta voimavarastamme joudutaan
suuntaamaan terveydenhuollon alueelle. Tuottavuuttamme on kyettävä
kasvattamaan merkittävästi.
7
9. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA?
Samanaikaisesti kansallisen kilpailukyvyn horjumisen kanssa myös yksilöiden asema
työelämässä on heikentynyt. Uusien viestintävälineiden katsotaan velvoittavan
ympärivuorokautiseen tavoitettavuuteen. Työ- ja vapaa-aikaa ei aina kyetä erottamaan
toisistaan – silloinkaan kun se olisi erityisesti tarpeen. Kvartaalitaloudessa tulosta
mitataan aina viimeisimmän suorituksen perusteella ja siksi töitä painetaan kuin
viimeistä päivää – ja valitettavan usein työpäivä jääkin viimeiseksi. Raskaat paineet
ja vapaa-ajan menettäminen näkyvät työhyvinvoinnin laskuna ja yhä nuorempien
työkyvyttömyytenä.
Myös maailmanlaajuiset haasteet koskevat Suomea. Ilmaston lämpeneminen
herätti kansainvälisen yhteisön ymmärtämään ympäristön kannalta kestävän
kehityksen tärkeyden. Pian kuitenkin Yhdysvalloista alkanut taloudellinen taantuma
murensi mahdollisuudet muuttaa toimintatapoja nopeasti luontoa vähemmän
kuormittaviksi. Vaikka energiankulutusta pienentävät toimenpiteet säästävät yleensä
myös kustannuksia, moni pitää kestävän kehityksen ja tuottavuuden kasvattamisen
yhdistämistä yhä hankalana yhtälönä.
Liiketoiminnan ja työelämän perinteiset menestyskaavat eivät enää aina tepsi
kansainvälisessä kilpailussa. Ahkerammin ja enemmän tekeminen on monella alalla
tullut tiensä päähän. Alituisen tehostamisen sijaan kilpailukykyä ja tuottavuutta on
yhä useammin luotava toimintamalleja ja -tapoja muuttamalla. Siten vastaamme
paremmin muuttuvan toimintaympäristön
ja uusien työntekijäsukupolvien
vaateisiin. Kilpailukyvyn vahvistaminen
Teknologian ja tuottavuuden kehitys
edellyttää yhteiskunnalta, yrityksiltä
ja yksilöiltä valmiutta kyseenalaistaa
ennakkoluulottomasti nykyiset
Luonn
onva
rat
toimintatavat. Vanhat rakenteet
ja kilpailuedut eivät enää takaa
menestystä. Keskeinen kysymys Suomen
v o i n ti
hyvin
Työ tulevaisuudelle on, onnistummeko
synnyttämään, ylläpitämään ja
e hi t y
s kasvattamaan uudenlaista kestävää
ian k
olo g
Tekn s tuottavuutta. Yhteiskunta, joka toimii
tavuu
Tuot
niin kuin aina ennenkin, tuskin komeilee
kansainvälisen kilpailun kärkisijoilla. Koska
muutkin valtiot ovat vastaavanlaisessa
tilanteessa, on uudenlaisen tuottavuuden
synnyttäminen myös mahdollisuus nousta kilpailukyvyn kärkisijoille. Kysymys
kuuluukin, olemmeko valmiita tarttumaan tilaisuuteen?
8
10. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA?
Avaruusajan tekniikka kivikautisessa käytössä
Perinteinen teollisuus ei ole enää yksinään uuden kasvun dynamo. Maailmankauppa
tiivistyy ja raaka-aineisiin sekä suorittavaan työhön pohjautuvat alat kohtaavat
kilpailua yhä uusista maista. Kaikkea ei kuitenkaan voi eikä kannata siirtää Aasiaan.
Suomalaisten korkea koulutustaso mahdollistaa – itse asiassa velvoittaa – keskittymään
ja panostamaan liiketoimintaan, joka pohjautuu palveluihin, innovatiiviseen ajatteluun
ja luoviin sosiaalisiin malleihin. Globaaleilla markkinoilla emme pysty kilpailemaan
pelkällä raaka-aineisiin ja tuotantoon pohjautuvalla liiketoiminnalla vaan nimenomaan
korkealla osaamisella. Kun suorittava työ vähentyy toisilta aloilta, korvautuu se osittain
tuottavammalla työllä muilla aloilla, mutta osittain se täytyy myös korvata uudenlaisella
tietovaltaisella palvelutyöllä.
Ajatteluun, innovaatioihin ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen pohjautuvassa
palveluliiketoiminnassa tiedon hallitseminen, jalostaminen ja välittäminen muodostavat
samanlaisen tuottavuuden selkärangan kuin liukuhihna tehdastyössä. Kulloinkin
hyödyllisimmän, jäsennetyn tiedon tulee olla saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta.
Koska työntekijät, yhteistyökumppanit ja
asiakkaat liikkuvat ja verkostoituvat yhä
Viestintätavat
enemmän, myös hyvä tavoitettavuus ja
ajanhallinta ovat menestykselle kriittisiä.
Siksi organisaatioiden on kehitettävä
aktiivisesti uusia ennakkoluulottomia
Videoneuvottelut
tapoja viestiä sisäisesti ja ulkoisesti sekä
etenkin kommunikoida asiakkaidensa
Sosiaalinen media
kanssa.
Tekstiviestit
Pikaviestintä
Nykyään kehittynyt teknologia
Tapaamiset
Sähköposti
tarjoaakin valtavan kirjon erilaisia
Puhelut
työkaluja viestinnän kehittämiseen –
Käyttö
mutta myös huimat mahdollisuudet
vaarantaa tuottavuus. Kun tiedon määrä
on kasvanut, on sen käsitteleminen
ja hallittu välittäminen vaikeutunut. Uusia teknologioita on otettu käyttöön vanhojen
rinnalle, ilman että niiden käyttötapoja ja vaikutusta organisaation toimintatapoihin on
suunniteltu ennalta. Kukaan ei opasta työntekijöitä uusien välineiden toiminnoissa, vaan
kukin selviytyy omine hoksottiminensa – tai on selviytymättä. Myöskään sopivimman
viestintävälineen valitsemista eri tilanteisiin ei koordinoida organisaatiotasolla, ja siksi
jokainen hyödyntää aina kussakin tilanteessa itselleen mieluisinta viestintäkanavaa
riippumatta siitä, sopiiko se vastaanottajille. Tämä näkyy eri viestintätapojen yli- ja
alipainottumisena.
9
11. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA?
Koska yhteisiä pelisääntöjä ei ole, samansisältöisiä viestejä lähetetään päällekkäin eri
kanavissa – puheluilla, tekstiviesteillä, sähköpostilla, pikaviesteillä ja videoneuvotteluilla
– täysin erilaisissa tilanteissa, joista toisissa kaivattaisiin hyvin niukkaa viestintää ja
toisissa hyvin monipuolista vuorovaikutusta. Lopputuloksena tietoa tulvii enemmän
kuin kukaan pystyy käsittelemään, silti olennaista tietoa ei löydetä juuri silloin, kun
sitä kiperimmin tarvittaisiin. Päällekkäiset viestit eivät ole ongelma sinällään, mutta
ne muuttuvat ongelmaksi hyvin nopeasti, mikäli niiden tulo johtuu siitä, ettei syntyvää
tilannetta ole kyetty hallitsemaan ja johtamaan.
Jatkuvasti saapuvat viestit keskeyttävät työskentelyn alituisesti, viestisuman
purkaminen haukkaa leijonanosan työtunneista eivätkä olennaiset tiedot löydy
tietotulvan keskeltä. Niinpä purkamaton tieto kasautuu työpöydille, muistilapuille ja
postilaatikoihin, joista sitä säännöllisesti välitetään eteenpäin tarkistamatta, mitkä asiat
mihinkin liittyivät. Koska kaikki ovat omaksuneet saman tavan, kiertää organisaatioiden
viestijärjestelmissä kirjaimellisesti lukemattomia viestejä, joista kukaan ei ehdi ottamaan
koppia. Asiakkaiden toimeksiannot ja muut kriittisen tärkeät viestit uppoavat samaan
pohjattomaan nieluun yhdessä roskapostien ja kiertovitsien kanssa, eivätkä pikaista
reagointia kaipaavat viestit löydä ajoissa perille.
Esimerkiksi sähköpostia, sinänsä erittäin käyttökelpoista työkalua, väärinkäytetään
pahimmillaan tavalla, joka hidastaa koko organisaation toimintaa: yksinkertaista
kyllä–ei-viestinvaihtoa jatketaan kymmenien vastausten verran. Pahimmillaan
viestit lähetetään Vastaa kaikille -toiminnolla, jolloin puolen tusinaa ihmistä, joita
alkuperäisestä aiheesta eksynyt sivujuonne ei edes koske, joutuu toistuvasti
keskeyttämään omat työnsä kaksikon ajatustenvaihtoa seuratakseen.
Kun työntekijät ottavat jatkuvasti vastaan liikaa tietoa eri lähteistä ja eri kanavista,
jää sen pureskeluun liian vähän aikaa. Jäsentämättömän tiedon eteenpäin leviäminen
synnyttää loputtomasti palavereja, joissa viestejä yritetään purkaa. Koska palaverikierre
on jo muodostunut vallitsevaksi olotilaksi, ovat ihmiset omaksuneet oudon tavan:
viestejä luetaan ja lähetetään kokousten aikanakin häiriten näin omaa ja muiden
osallistujien keskittymistä itse kokouksen agendaan. Asiakkaiden parempi palveleminen
tuntuu tulevan viimeisenä liian monen ajatuksissa.
Hyvinvointiyhteiskunnan yksilöt ja ympäristö voivat pahoin
Viime vuosisadan tieteiskirjallisuus ennusti 2000-luvun tietoyhteiskunnan kansalaisten
olevan onnellisia vapaaherroja ja älykkäiden koneiden tekevän työt. Todellisuudessa
nykyajan työelämä on usein raaempaa kuin koskaan. Työuupumus ja stressiperäiset
sairaudet ovat jo arkipäivää ja yhä nuoremmat joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle.
Sci-fi-kirjailijoiden kuvailemat, kaiken taitavat ja väsymättömät robotit ovatkin tavallisia
tietotyöläisiä, joilta odotetaan loputonta venymistä ja yli-inhimillistä omaksumiskykyä. Ja
vaikka töitä paiskitaan raskaammin, intensiivisemmin ja kuluttavammin, eivät työteho ja
10
12. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA?
tuottavuus ole olennaisesti kasvaneet.
Nykyään työpäivät koostuvat usein monen tehtävän samanaikaisesta suorittamisesta.
Mitään ei saa tehtyä kerralla valmiiksi, kun täytyy jo rientää palaveriin käynnistämään
seuraavaa projektia. Kalenterin täyttyminen palavereista, työnteon katkonaisuus ja
ylitsevuotava tietotulva estävät keskittymästä kunnolla varsinaiseen työntekoon. Niinpä
työpäivän päättyessä viestit ovat yhä lukematta ja työt tekemättä. Aherrus jatkuukin
illalla kotona ja aamupalaveria valmistellaan vielä yön tunteina.
Tasapainoilu työssä suoriutumisen ja perheen kanssa vietetyn ajan välillä repii
yksilöä ja synnyttää jatkuvasti voimistuvan riittämättömyyden tunteen. Vaikka yksilöt
kokevat työelämän aiempaa kiireisemmäksi ja haastavammaksi, ei heidän työtehonsa
ole lisääntynyt eikä yritysten kokonaistuottavuus juurikaan kasvanut – kun työntekijä voi
pahoin, voi yrityskin.
1900-luvun teollisuuden tuottavuus rakentui tehokkaalle raaka-aineiden
hyödyntämiselle ja materiaalisten hyödykkeiden nopealle kuluttamiselle. Lyhytnäköinen
kertakäyttökulttuuri on kuitenkin tullut tiensä päähän ja kestävän kehityksen vaatimukset
sekä tavoitteet vaikuttavat organisaatioiden toimintaan yhä voimakkaammin. Raaka-
aineita ja energiaa on pyrittävä säästämään kaikessa toiminnassa. Kestävä kehitys ei ole
enää vaihtoehto, vaan ainoa tapa rakentaa talouskasvua ja hyvinvointia.
Aiemmin työhyvinvoinnista ja kestävästä kehityksestä huolehtimisen ajateltiin
jarruttavan yrityksen tuottavuutta. Nykyään ymmärretään, että nämä ovat sidoksissa
toisiinsa. Tutkimusten mukaan vain hyvinvoiva työntekijä pystyy antamaan
parhaansa, sitoutumaan työhönsä ja toimimaan täysipainoisesti koko työuransa
ajan. Ainoastaan kestävällä kehityksellä voidaan menestyä myös pidemmällä
aikajänteellä. Työhyvinvoinnin ja kestävän kehityksen tärkeyden oivaltaminen on
yksi Suomen menestyksen kohtalonkysymyksistä 2010-luvulla – etenkin aloilla,
joilla tiedolla ja viestinnällä on suuri merkitys. Tämä vaatii johtajilta ja esimiehiltä
todella paljon näkemyksellisyyttä, mutta myös nöyryyttä ja rohkeutta kyseenalaistaa
organisaatioidensa pyhinä pitämiä asioita.
Miten luodaan kestävää tuottavuutta?
Kun jo ennestään haasteelliseen yhtälöön ynnätään väestöltään massiivisten
Kiinan ja Intian talouskasvu, käy entistä selkeämmäksi, että nykyinen toimintatapa
on tulossa tiensä päähän. Tapaamme luoda tuottavuutta ja talouskasvua tulee
vähintäänkin tarkastella erittäin kriittisesti. Meillä on tähän erittäin hyvät lähtökohdat,
sillä suomalaisyritykset tiedostavat jo nyt vastuunsa paremmin kuin kiinalais- ja
intialaiskilpailijansa. Tuottavuuden ja tehokkuuden kasvattaminen hierarkkisiin,
kankeisiin prosesseihin ja rakenteisiin nojaavan toimintamallin sisällä ei välttämättä riitä,
mikäli halutaan olla kehityksen ja kasvun kärjessä myös tulevaisuudessa. Toiminnan
tehostamisella pelkästään ympäristön ja yksilön kustannuksella ei enää pötkitä pitkälle
11
13. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA?
globaalilla kilpailukentällä, koska asiakkaat ovat yhä tiedostavampia ja vaativampia.
Uudet viestintävälineet mahdollistavat jo nyt kosolti enemmän kasvumahdollisuuksia
kuin osataan hyödyntää. Viestintävälineiden keskeinen rooli tuottavuuden ja kasvun
mahdollistajana korostuu kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin niiden avulla voidaan
tehostaa nykyistä toimintaa niillä toimialoilla, joilta halutaan vapauttaa työvoimaa
muualle tai muihin tehtäviin, joissa tämä työvoima on tuottavammassa käytössä.
Toiseksi viestintävälineet muodostavat keskeisen tärkeän perustan tietovaltaiselle
palvelutyölle. Jälkimmäisen merkitys korostuu etenkin, kun puhutaan kasvun luomisesta
seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vaikka viestintävälineiden teknologinen kehitys
on ollut huimaa, niin meillä on yhä varsin vajavainen käsitys niiden hyödyntämisestä –
hyvistäkään työkaluista ei ole hyötyä, jollei niitä osata käyttää oikein.
Siirtyminen tuotantokeskeisestä toiminnasta tieto- ja palvelukeskeiseen toimintaan
tarkoittaa myös tiettyjen liiketoiminnan lainalaisuuksien muutosta. Jotain toki säilyy
ennallaankin, mutta on erittäin tärkeää tunnistaa oleelliset muutokset.
Tuottavuuden parantaminen tieto- ja palvelukeskeisessä mallissa tulee
perustumaan yhä enemmän yritysten vuorovaikutuskyvykkyyteen. Organisaation on
kyettävä hallitsemaan, välittämään ja luomaan sellaista uutta tietoa ja ymmärrystä, jolla
on kaupallista lisäarvoa sen asiakkaille. Tämän tehokkuuden kehittämisessä tulee yhä
suurempi painoarvo olemaan viestintävälineiden ja niiden käyttöä määrittävän kulttuurin
hallinnassa ja johtamisessa.
Liiketoimintamallit ovat jo vuosia sitten jääneet jälkeen viestintäteknologian
kehityksen mahdollistamista toimintatapojen muutoksista. Aikakausi, jolloin
informaatiosta oli pulaa, prosessin seuraava vaihe saattoi alkaa vasta edellisen
loputtua ja tiedon kulku oli rajoitettua ja hidasta, sitoo yhä organisaatioiden rakenteita,
toimintamalleja ja ennen kaikkea ajattelua. Joillain aloilla vanhat säännöt pätevät yhä
ja prosessimainen tarkkuus ja ajattelu on ylivertaista, mutta monella alalla tilanne on
muuttunut.
Nykyään teknologia rajoittaa enää harvoin innovaatioiden
toteuttamista. Muistikapasiteetti, prosessoriteho ja kaistanleveys ovat jo nyt
kommunikaatioteknologioiden edellyttämällä tasolla – ja ennen kaikkea taloudellisesti
yhä useampien ulottuvilla. Uudenlaiset, mielekkäämmät toimintatavat voivat nostaa
työntekijät ja tiedon tuottavuuden lähteiksi tuotantovälineiden ja raaka-aineiden rinnalle.
Tietokeskeisessä mallissa talouskasvu voidaan rakentaa myös kestävämmälle pohjalle
niin yksilön, yrityksen, yhteiskunnan kuin ympäristönkin kannalta. Tuottavuuden
kehittämisessä tulee nähdä olennaisina asioina materiaalien ja rajallisten raaka-aineiden
käytön tehostamisen lisäksi myös kyky innovoida uutta osaamista ja tietämystä sekä
edelleen jalostaa niitä kaupallisiksi palveluiksi.
Palveluliiketoiminnan ydinasioita ovat osaaminen, innovaatiot ja tieto. Niitä ei
ole vielä kehitetty riittävästi meillä eikä muualla. Siksi kansakunta, joka onnistuu
12
14. KAUAS TUOTTAVUUS KARKAA?
kehittämään ja luomaan toimivan viitekehyksen palvelutoiminnalle, tukee riittävästi
uusien toimintatapojen tutkimusta ja kehittämistä sekä saa yksilöt osallistumaan ja
ottamaan toimintatavat omakseen, johtaa suvereenisti tulevaa kehitystä ja määrittää
palveluliiketoiminnan uudet globaalit pelisäännöt.
13
16. Pysyykö
Suomi pinnalla?
Lossikuskin ei kannata tilailla uutta alusta, kun silta on valmis. Talon kattoa
ei pidä korjata, kun perustukset ovat lahot. Viikatetta on turha teroitella, kun
puimuri on saapunut tilalle.
Suomen talous on saatu tehostettua monilla toimialoilla huippuunsa
saakka. Keskittyminen omaan ydinosaamiseen – raskaaseen teollisuuteen,
metsätalouteen, tieto- ja viestintäteknologiaan – kantoi Suomen kilpailukykyä
niin kauan kuin kysyntää riitti. Nyt jäätiköt sulavat, mielialalääkkeet maistuvat
ja talouskasvu horjuu. Oikein tekeminen ja tehostaminen ei riitä, kun vihreän
kullan maata ympäröivä maailma on muuttunut perusteellisesti.
1900-luvun temput eivät enää tepsi ja tuottavuuden kasvu on pysähtynyt.
Oman mausteensa soppaan tuo ilmastonmuutos, jonka torjuminen edellyttää
kestävän kehityksen huomioimista kaikessa toiminnassa. Toinen ulkoinen
kirittäjä on tehostunut maailmankauppa, jonka ansiosta hedelmät ehtivät
toiselta puolelta maailmaa meille yhä raakoina ja teolliset työpaikat yhtä
raa’asti meiltä pois.
Jos on ulkopuolinen maailma muuttunut, ovat kansantalouden
rakennuspalikatkin rähjääntyneet. Väestön ikärakenne tikittää eläkepommin
sytytyslankaa lyhyemmäksi ja tuottavuuden pelastaminen jää aina vain
pienemmän porukan rastiksi. Töissä sinnittelevät pelkäävät jatkuvasti
työpaikkansa menettämistä ja näännyttävät itsensä varhaiseläkkeelle.
Tähän asti Suomi on kellunut vuosikymmenestä toiseen, mutta kohtaa
nyt useita samanaikaisia karikoita. Seuraavilla sivuilla puidaan kuutta jo
pitkään vaikuttanutta uhkaa ja mahdollisuutta, joista Suomen täytyy selvitä
pysyäkseen pinnalla.
15
17. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Minne kasvu katosi?
Tämänhetkiset haasteet oikeuttavat kyllä kovatkin vaatimukset tuottavuuden
lisäämisestä: Suomen ja muun Euroopan väestö vanhenee, huoltosuhde huononee
muutamaksi vuosikymmeneksi kasvattaen eläkekuormaa ja hyvinvointivaltiot
osoittautuvat yhtä velkavetoisiksi kuin USA:n kulutuskysyntä viimeisten nousukausien
aikana oli. Inflaatio uhkaa velkaelvytyksen jälkeen, deflaatiokierre taas uhkaa
inflaation suitsimisesta. Suomen vientielinkeinot ovat horjuneet konepajateollisuutta
lukuun ottamatta, mutta huoltopalveluista ja sisältötuotannosta ei ole saatu
tehdastuotteiden korvaajaa. Tietotekniikkabuumi on 1990-luvulta lähtien osaltaan
ilmentänyt toivetta välttää rakenteelliset muutokset kasvattamalla tekniikan avulla
kakkua. Se tie on nyt kuljettu loppuun ja pitää ruveta miettimään, mitä oikein tehdään
eikä vain miten tehdään.
– Juha Siltala
Tiede ja tekniikka kehittyvät kehittymistään ja tarjoaisivat lähes rajattomat
mahdollisuudet liiketoiminnan ja palvelutuotannon tehostamiseen. Silti Suomen
tuottavuuden kasvu on hiipunut eikä paluuta nousukiitoon tunnu olevan monenkaan
näköpiirissä. Tekniikan uusi kyvykkyys valuu hukkaan, kun organisaatioiden
toimintatavat polkevat paikoillaan edunvalvontakoneistojen muutosvastarinnan
ikeessä. Mahdollisuuksien runsaudesta poimitaan kehittämisen pohjaksi vain pieniä
sovinnaisia murusia, jotta hyödyn ja kurjuuden suhde ei vain jakaantuisi uudella tavalla
sidosryhmien kesken. Tietoyhteiskuntaa povataan kasvun moottoriksi, mutta samaan
aikaan kasvu tukahdutetaan taantumusta hellivän konsensusyhteiskunnan suohon.
Myös tavat tarkastella organisaatioiden toimintamallien tehokkuutta jäävät yhä
enemmän jälkeen teknologian kehityksen suomista mahdollisuuksista. Sitä mitataan,
mitä on totuttu mittaamaan teollistumisen alkuajoista lähtien. Sen sijaan toimintatapojen
kehitystä ja uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä ei juurikaan mitata.
Suomi ei onneksi ole yksin. Moni muukin Euroopan valtio pälyilee pelonsekaisesti
Etelä-Korean, Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan suuntaan. Kun kyky soveltaa
tietoa ja tekniikkaa yhdistetään nopeasti uusiutuviin rakenteisiin, ovat huikeat
tuottavuusloikat mahdollisia.
Suomessa tuottavuus on ymmärretty entistä useampien suoritteiden tuottamiseksi
entisessä ajassa (efficiency). Se on sopinut kilpailtaessa hinnoilla ja skaalaeduilla.
Suomen viennin vaihtosuhteen heikentyminen on kuitenkin johtunut tuotannon
bulkkiintumisesta: metsäteollisuus on keskittynyt sellunkorjuuseen liian pieneltä ja
etäiseltä hakkuualueeltaan samalla, kun Nokia on painunut älypuhelinten tuottajasta
halpapuhelinmarkkinoiden hallitsijaksi kehitysmaissa. Sisäisten prosessien
16
18. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
tehostaminen ei korvaa strategiaa eikä supistuskierre innosta työntekijöitä parempaan
sitoutumiseen.
On tehtävä oikeita asioita eikä välttämättä niin paljon asioita. Vaikuttavuus
(efficacy) on määrää tärkeämpi kriteeri saavutuksille. Metsästä voisi esimerkiksi
kasvattaa kolme kertaa paremmalla hinnalla rakennus- ja huonekalupuuta, jos
korjuuketjun mittakaavaeduista ja käytännön ostomonopoleista tingittäisiin paikallisen
aloitteellisuuden hyväksi.
– Juha Siltala
Tieto itsessään on noussut koneiden ja raaka-aineiden rinnalle keskeiseksi tuotannon
tekijäksi ja tuottavuuden määrittäjäksi. Silti teollisessa yhteiskunnassa vallinneet
muisti- ja prosessorikapasiteettirajoitteet, tiedon välittämisen hitaus ja hierarkkinen
johtamismalli kahlitsevat yhä toimintatapojamme. 1980-luvun oppimiskäsityksen
perintönä kehitetyt, 1990-luvulla toteutetut ERP- ja CRM-järjestelmät optimoitiin
käytettävissä olleen muistikapasiteetin hallittavuuden ja prosessoriajan hinnan
mukaan. Jo 1990-luvun alussa Business Process Reengineering -ajattelu pyrki
kyseenalaistamaan tuolloin vallinneita toimintatapoja, mutta silloinen uudistusinto
kuivui kasaan laman alkaessa. Tämän jälkeen ISO9000- ja Six Sigma -aallot keskittyivät
hallitsemaan prosessipoikkeamia, mutta eivät kyseenalaistaneet itse prosesseihin
pohjautuvien toimintatapojen mielekkyyttä ja tavoitteita.
Vaikka tallennustila ja järjestelmien suorituskyky ovat sukupolven aikana siirtyneet
aivan uusiin mittayksiköihin, ei toimintaprosesseissa vieläkään hyödynnetä tätä
kehitystä. Viime vuosituhannen lopulla tiedon niukkuus rajoitti toimintaa ja prosessin
seuraava vaihe saattoi alkaa vasta edellisen loputtua. Nykyään informaation saatavuus
tai teknologia rajoittaa enää harvoin innovaatioita. Muistikapasiteetti, prosessoriteho ja
kaistanleveys ovat jo nyt korkean viestintätehokkuuden edellyttämällä tasolla ja ennen
kaikkea riittävän edullisia. Silti vanhat rakenteet ja toimintamallit vallitsevat.
Etlan tutkimuksessa perinteinen tietotekniikka on pystynyt saamaan keskimäärin noin
8–18 prosentin tuottavuuslisäyksen kutakin investointia kohden. Vanhoissa yrityksissä
vaikutukset olivat joskus jopa negatiivisia kun taas uusilla jopa 60 prosenttia plussaa.
Ekonomistit pystyivät sanomaan, että suurimpien positiivisten hyppäysten taustalla on
yrityksissä toteutettu prosessi- tai organisaatiomuutos.
Työpaikoille hankitaan nykyprosesseja tukevat tietojärjestelmät ja sementoidaan
vanha toimintatapa. Pitäisi kysyä, mitkä ovat ne parhaat muutokset, jotka ovat
mahdollisia näillä uusilla välineillä.
– Olli Martikainen
17
19. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Aalto-yliopiston professorin Matti Pohjolan mukaan tietotuotteet ovat yhteiskunnan
hyvinvoinnin kannalta liian kalliita. Pohjola korostaa, että Suomessa julkisesti
tuotetusta tiedosta noin 30 prosenttia on maksullista. Professori huomauttaa, että
kaikki toimintatavat, joissa tieto luodaan aina uudelleen, ovat tehottomia. Tätä esiintyy
esimerkiksi potilastietojen hallinnassa. Tiedon niukkuus johtuu jälkeenjääneistä
toimintatavoista. Pohjolan mukaan emme edes tiedä, kuinka paljon Suomen julkisen
hallinnon tietojärjestelmiin on investoitu.
Julkisen hallinnon tietojärjestelmiä ei ole
johdettu riittävän keskitetysti. Meillä on
Työpaikoille hankitaan todella paljon erilaisia järjestelmiä, jotka
eivät ole lainkaan yhteensopivia. Valtion
nykyprosesseja tukevat hallinnossa on nyt herätty vaatimaan,
tietojärjestelmät ja että jatkossa, kun eri virastot tekevät
tietojärjestelmähankintoja, varmistetaan
sementoidaan vanha samalla, että tiedot liikkuvat saumattomasti
toimintatapa. myös virastojen välillä. On myös erittäin
tärkeää, että samaan aikaan kun teknistä
– Olli Martikainen
puolta uudistetaan, uudistetaan myös
työtapoja.
– Henna Virkkunen
Avainasemassa on kuitenkin hitaasti kehittyvä julkinen sektori, joka heikentää koko
kansantalouden tuottavuutta. Julkisen sektorin painoarvo on vain kasvanut: se
työllistää jo noin 600 000 ihmistä.
Julkista sektoria ei voi kuitenkaan tarkastella yhtenä kokonaisuutena, vaan
se pitää pilkkoa osiinsa. Eivät ne kaikki 600 000 ihmistä ole mummoja ja pappoja
kääntelemässä, vaan valtaenemmistö tekee jotakin muuta. Ja siinä jossakin muussa on
tehostamisen mahdollisuuksia.
Yksityisellä puolella toimialojen välillä on merkittäviä eroja. Esimerkiksi niin
sanotussa Nokia-klusterissa tuottavuus on kasvanut viimeisen 20 vuoden ajan erittäin
voimakkaasti.
– Antti Tanskanen
Viestintäministeri Suvi Lindén on vastannut valtiovallan puolesta, että tiedon, taidon ja
toiminnan edistämiseksi on muutettava lainsäädäntöä ja purettava tiedon jakamisen ja
saatavuuden esteitä. Hänen mukaansa on tärkeää, että tietoa voidaan hyödyntää paljon
nykyistä tehokkaammin ja tarjota näin mahdollisuus avoimeen vuorovaikutukseen eri
toimijoiden välillä. Ministeri selvittää, että Suomen talouden perinteisten kivijalkojen
lisäksi tarvitaan uusia kivijalkoja – digijalkoja.
18
20. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Julkiset puheet uudesta tekniikasta eivät kuitenkaan aina toteudu käytännön tasolla.
Länsimaisessa demokratiassa toimitaan vaalikausittain ja lakien muuttaminen
on hidasta. Kun toisaalta tiedetään, että uusien toimintamallien rakentaminen ja
käyttöönotto ovat nekin hitaita, olemme tilanteessa, jossa Lindénin kuvaamien esteiden
ja hidasteiden purkaminen haastaa vireillä olevat tuottavuusinvestoinnit. Hidasteet
tekniikan ja tieteen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä heijastuvat myös
julkiselle sektorille palveluja tuottaviin yrityksiin, jolloin myöskään näille ei kehity
edellytyksiä menestyä kansainvälisessä kilpailussa.
Lyhyellä aikavälillä, alle viidessä vuodessa, markkinaosuudet, olemassa olevat
teknologiat ja tuotteet ratkaisevat keskeisen osan yritysten kannattavuudesta,
suhdanteiden ohella. Pidemmällä aikavälillä kannattavuuden ratkaisee johtaminen.
Kyse on siitä, miten ihmisten kompetenssi saadaan tehokkaasti käyttöön.
Ehkä niitä isoja juttuja [kuten sähkö ja tietotekniikka] joskus löytyy ja päästään
tuottavuusloikkiin. Mutta todennäköisemmin suomalaiset yritykset pääsevät
merkittävimpiin tuottavuuden parantamisiin uusien liiketoimintamallien ja
bisneskonseptien avulla.
– Jorma Eloranta
Suomen kasvumahdollisuuksien yhdeksi rakenteelliseksi esteeksi on mainittu
pienyritysten suhteellisen vähäinen määrä väestöön verrattuna. Vaikka uudet
pienyritykset eivät yksin ole mikään oikotie onneen, on Suomen talouselämä liikaa
muutamien suuryritysten varassa. Tasapainoisempi suhde suurten toimijoiden ja
verkottuneiden pienten yritysten välillä toimisi nykyistä paremmin.
Meillä tällainen yritteliäisyys ei ole niin korkealla tasolla kuin se voisi olla. Suomessa
yrittäjähalukkuus on aika pientä kansainvälisesti vertailtuna, keskitasoa.
Kasvuhalukkuus on aika olematonta yrityksillä käytännössä, eivätkä ne aina halua
oikeastaan laajentaa toimintaa ja kasvattaa markkinoita. Nämä ovat kyllä kansakunnan
tulevaisuuden kannalta hyvin tärkeitä kysymyksiä.
– Henna Virkkunen
19
21. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Tulevaisuuden teknologia
on jo täällä
Ihmiskunta on vasta aivan alussa tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Se on
taloudellisena ilmiönä samanlainen kuin sähkö sata vuotta sitten ja höyrykone ennen
sitä. Samalla tavalla kuin sähkö on hyödyttänyt ihmiskuntaa ja taloutta viimeisen sadan
vuoden aikana, tieto- ja viestintäteknologia saattaa hyödyttää niitä seuraavat sata
vuotta. Nämä kolme isoa keksintöä ovat keskenään samanarvoisia, ja niiden vaikutus on
samansuuruinen. Tietysti tieto- ja viestintäteknologian merkitystä voimme vasta arvailla.
– Antti Tanskanen
Tietotekniikka harppoo eteenpäin suuremmin loikin kuin fanaattisimmatkaan
teknouskovaiset 1990-luvun alussa unelmoivat. Vaikka tehojen kasvu oli nopeaa
jo vuosituhannen vaihteen molemmin puolin, on tietokoneiden suorituskyky
monikymmenkertaistunut vielä viimeisen viiden vuodenkin aikana. Aiemmin kunkin
päätelaitteen prosessorissa oli yksi suoritin, nyt tuplaydinprosessori on jo sangen
yleinen eikä kaksitoistakaan suoritinta samassa prosessorissa ole tavaton kokoonpano.
Kun suorittimien lukumäärä nousee jyrkästi, kasvanut suorituskyky paisuttaa
myös käytettävien ohjelmistojen kokoa. Esimerkiksi vuoden 1997 tyypillisen
toimistosovelluspaketin 250 megatavua viisinkertaistui vastaavassa vuoden 2008
paketissa 1,25 gigatavuksi. Kehityksen uskotaan jatkuvan; vuoden 2018 paketille
ennakoidaan peräti 6,25 gigatavun kokoa. Myös itse käyttöjärjestelmät ovat turvonneet
valtaviksi resurssisyöpöiksi, joilta edellytetään kohta yhä moninaisempia ominaisuuksia
kahvinkeitosta parranajoon asti. Jokaisen uuden version lanseerauksessa oletetaan
tyystin uusien maailmojen avautuvan.
Ohjelmistojen ja käyttöjärjestelmien tehoa nopeammin paisuu kuitenkin
tallennuskapasiteetti. Vuonna 2005 kaikki suomalaisten tiedostot mahtuivat 10
petatavuun (1 petatavu = 1 000 000 gigatavua). 2008 saavutettiin 37 Pt ja seuraavana
vuonna hivottiin jo 50 Pt:n haamurajaa. Tähän käsittämättömään 50 000 000 000 000
000 tavun tietomassaan on uponnut lukematon määrä kopioita, itseään kertaavia
viestiketjuja sekä keskeneräisiä työversioita samoista tiedostoista. Ei olekaan mikään
yllätys, että suomalaisten levyjärjestelmien sisällön ennustetaan 2012 täyttävän
peräti 200 petatavun tallennuskapasiteetin. Lisäpontta hallitsemattomalle tiedon
hamstraamiselle tuo tallennustilan hinnan jatkuva syöksykierre.
Tieto- ja viestintätekniikan komponenttien ja ohjelmistoratkaisuiden kehityskulku
on kohdannut myös valtavasti karikkoja. Kukaan ei voi varmuudella sanoa, miten uuden
aallon käy. Nyt keskiössä on eri viestintäjärjestelmien kautta välittyvä tieto. Viime vuosina
onkin laajennettu matkaviestinverkkoja maantieteellisesti sekä tuotu markkinoille
20
22. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
valokuituyhteyksien mahdollistamia nopeita laajakaistayhteyksiä. Viestintäviraston
tutkimuksen mukaan uusimmista käytössä olevista viestintätekniikoista ja tarjonnan
monipuolistumisesta huolimatta puhelut ovat säilyttäneet asemansa ensisijaisena
viestintätapana. Kun ihmisiltä kysyttiin tärkeintä tapaa viestiä etäällä olevien ystävien
ja sukulaisten kanssa, 85 prosenttia mainitsi puhelut, 8,4 prosenttia tekstiviestin, 3,0
prosenttia sähköpostin, 2,0 prosenttia internetin keskustelusivut tai yhteisöt sekä
1,0 prosenttia pikaviestit. Samansuuntaisia tuloksia saadaan kysyttäessä mieluisinta
asiointitapaa viranomaisten ja yritysten kanssa.
Nopeiden laajakaistayhteyksien määrä ei
ole tilastojen mukaan viime vuosina kasvanut. Tulevaisuus on
Esimerkiksi 100 megabitin yhteyksiä oli
Viestintäviraston mukaan vuoden 2009 lopussa tehtävissä tämän
vain noin prosentti kaikista laajakaistaliittymistä. päivän välineillä.
Vaikka hyvin harvat kuluttajat ovat toistaiseksi
– Esko Kilpi
hankkineet nopeita laajakaistayhteyksiä, yhä
suurempi osa Viestintäviraston telepalvelujen
käyttötutkimukseen vastanneista kuluttajista ilmoitti käyttävänsä tai olevansa halukkaita
käyttämään IPTV-palveluja (internet-yhteyden kautta tarjottavia televisiopalveluja) sekä
internetin tilausvideopalveluja, joiden käyttö edellyttää nopeaa laajakaistayhteyttä.
Informaatiotulvan edessä ei pidä lannistua, sillä vika ei ole ihmisessä.
Ongelmia aiheuttaa välineiden vääränlainen soveltaminen. Esimerkiksi ongelman
ratkaisuprosessissa puhelin kommunikaatiovälineenä on erittäin huono. Mutta sitä
ei ole koskaan tältä kannalta katsottu. Sosiaalinen media voi sen sijaan nopeuttaa
huomattavasti ongelmien ratkaisua. Siellä sovellusalueita on tosi paljon. Me voimme
tutkia, millaiset kommunikaatiotavat ja välineet ovat optimaalisia erilaisille prosesseille.
Se tarkoittaisi jatkossa, että palveluita voitaisiin kehittää suunnatusti.
Sosiaalinen mediahan on eräänlaista sosiaalisten ryhmien tilannekuvaa koko
ajan. Tilannekuvan käyttö voi muuttaa prosessia oleellisesti. Jos on tilannekuva,
voi tehdä monia asioita paljon paremmin yhteen. Tämä olisi mielenkiintoinen alue
työskennellä ja mallintaa, mutta emme ole sinne asti vielä päässeet.
– Olli Martikainen
Moni organisaatio ei ole käytännössä lainkaan perillä tieto- ja viestintätekniikkaan
liittyvistä liiketoimintariskeistä. Usein riskit on selvitetty kriittisten tietojärjestelmien
osalta, mutta niiden jatkuva tunnistaminen ja prosessi niiden arvioimiseen saattaa
puuttua kokonaan, ilmenee Market-Visio Oy:n julkaisemasta tutkimuksesta.
Tutkimuksen mukaan suuryritykset ja huoltovarmuuden kannalta kriittisimmät julkisen
sektorin organisaatiot ovat keskimääräisesti jatkuvuussuunnittelun vahvimpia osaajia.
Sen sijaan keskisuurissa ja pienissä yrityksissä käytännöt vaihtelevat suuresti. Etenkään
21
23. Yhteydenpitoratkaisu äLYKäS
VIESTINTä
Vaahto Oy
Jyrki Strengell
Toimitusjohtaja
Vaahto Groupiin kuuluu seitsemän yritystä Suomesta, Venäjältä,
Saksasta ja Kiinasta. Ryhmän palveluksessa työskentelee 380
henkeä yhteensä kahdeksassa toimipisteessä.
Viisailla toimintatavoilla tuottavampaa työskentelyä
Vaahto Groupissa me työstämme projekteja saumattomasti yli organisaatiorajojen ja
suunnittelijat eri toimipisteistä miettivät teknisiä ratkaisuja päivittäin yhdessä. Aiemmin
pelkkään Lahden ja Tampereen väliseen matkustamiseen kuluikin satoja työtunteja
HAASTE
kuukaudessa. Otimme jo vuonna 2002 käyttöömme videoneuvottelulaitteet, jotka
käynnistyivät kuitenkin todella hitaasti ja joilla oli hankala jakaa dokumentteja. Myös kuvan- ja
äänenlaatu oli niin heikkoa, että se haittasi itse kokoukseen keskittymistä.
Päätimme modernisoida videoneuvotteluratkaisumme 2009. Laitteet toimitettiin
ja asennettiin todella nopeasti eikä meidän työpanostamme tarvittu lainkaan.
Suunnittelemamme käyttäjäkoulutuskin osoittautui tarpeettomaksi. Kuten kaiken uuden
RATKAISU
tekniikan, täytyy videoneuvottelulaitteidenkin olla helppokäyttöisiä ja laadukkaita. Uusia
laitteitamme oppii käyttämään käyttöohjeita avaamatta ja siksi niitä hyödyntävät sellaisetkin
työntekijät, jotka välttelivät vanhan järjestelmän käyttöä.
Nykyiset videoneuvottelulaitteet ovat parantaneet yhteistyötä etenkin Shanghain
toimipisteemme kanssa. Nyt videoneuvotteleminen tuntuu täysin luonnolliselta, aivan
HYÖdYT kuin olisimme samassa paikassa. Vähentynyt matkustaminen tekee työskentelystä
mielekkäämpää eikä etäneuvotteluista luopuminen tulisi enää kysymykseenkään. Itse
asiassa videoneuvottelut ovat jopa perinteisiä kokouksia tehokkaampia.
Uudet välineet ja uusi teknologia eivät ole itseisarvo, niitä on osattava myös hyödyntää.
MITä Lisäksi toimintatapoja on muutettava. Nykyään käsittelemme asiat kokouksissa
OPIMME tehokkaammin, koska etäneuvotteluiden myötä olemme alkaneet valmistella pöytäkirjat
tarkemmin eikä aikaa muutenkaan kulu turhaan ihmettelyyn.
22
24. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
liiketoiminnan sekä tieto- ja viestintätekniikan välisiä riippuvuussuhteita ei ymmärretä
eikä tieto- ja viestintätekniikan riskejä tunnisteta.
Myös organisaatioiden osto-osaamisessa on suuria eroja, samoin kuin johdon
sitoutumisessa ja suhtautumisessa jatkuvuuskysymyksiin. Käsitteet ja määrittelyt
ovat paikoitellen epäselviä; esimerkiksi ’järjestelmällä’ voidaan tarkoittaa sovellusta
tai esimerkiksi laitteiden ja sovellusten muodostamaa kokonaisuutta, joka sisältää
tietokannatkin. Tilannetta ei juuri selvennä eri teknologioiden yhdentyminen ja samojen
sovellusten käyttö eri päätelaitteilla.
Mikä on matkapuhelimen määritelmä? Meillä on ollut sellainen visio jo pitkään, että
matkapuhelintaustalta tulevaan laitteeseen yhdistetään palveluita, prosessorivoimaa
ja ohjelmistojen kyvykkyyttä siinä määrin, että se itse asiassa on mobiili tietokone.
Apple on tullut mukaan tekemällä tietokoneesta puhelimen ja Google tekemällä
internetistä mobiilin. Nokia on puolestaan saapunut yhdentyvälle liiketoiminta-alueelle
matkapuhelinmaailmasta. Tällä markkinapaikalla kohtaa ihan eri historian ja taustan
omaavia yrityksiä.
– Olli-Pekka Kallasvuo
Myöskään jatkuvuustarvetta (disaster recovery) ei aina tunnisteta.
Liiketoimintaprosessien kriittisyyden luokittelu esimerkiksi palautustilanteita ajatellen
voi olla tekemättä, koska prosesseja ei ole määritelty riittävän seikkaperäisesti. Jos
kriittisyysluokittelua ei ole tehty eikä liiketoimintaprosessien kriittisyysjärjestystä
tunneta, organisaation tietohallinto ei voi myöskään määritellä näitä itse. Asia
kuuluu liiketoimintajohdolle ja edellyttää sen panosta ja sitoutumista, Market-
Vision tutkimuksessa todetaan. Myös virtualisointiin voi liittyä jatkuvuusriskejä. Jos
järjestelmää ei ole toteutettu täysin hallitusti, tietoon ja käyttäjäoikeuksiin liittyviä
sekaannuksia syntyy normaaliolosuhteissakin, poikkeustilanteista puhumattakaan.
Tietoyhteiskunnasta on puhuttu ainakin kymmenen vuotta, mutta keskustelu on jäänyt
teoretisoinnin tasolle eikä Suomi ole vieläkään muuttunut aidoksi tietoyhteiskunnaksi.
Tietoyhteiskuntahanke on Suomen suurimpia epäonnistumisia 2000-luvulla.
Tämä epäonnistuminen tietoyhteiskunnan rakentamisessa johtuu siitä, että
meiltä ei löydy vastuutahoa. Meillä on tehty poliittisia linjauksia, tavoitteen asetteluita
ja kaikennäköisiä poliittisia päätöksiä, mutta koordinaatio on puuttunut. Kukaan ei
ole kantanut korkeinta vastuuta eri osien yhteensopivuudesta eikä siitä, että kaikki
järjestelmät, mukaan lukien toimintatavat, tehtäisiin tavoitteiden mukaisiksi. Tällä
hetkellä ei rohkeita henkilöitä johdossa kuitenkaan näy.
– Antti Tanskanen
23
25. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Tulevaisuuden todellisten innovaatioiden näkeminen vaatii entistä enemmän
mielikuvitusta, avoimuutta, rohkeutta ja rajojen rikkomista. Erään tutkimuksen
mukaan vuoteen 2010 mennessä vain viidennes valtionhallinnon suurista
keskittämis- ja palveluhankkeista oli saavuttanut tavoitellut hyödyt. Epäonnistumisten
keskeisiä syitä ovat olleet tehoton tai kokonaan puuttuva päätöksenteko ja ohjaus.
Kustannussäästötavoitteet ovat olleet epärealistisia, eikä tuleviin parannuksiin ole
varattu riittävästi varoja. Myös johtamisen ongelmat, eriävät näkemykset tavoitteista,
riittämätön investointirahoitus ja ongelmat projektien johtamisessa ovat estäneet
onnistumisia. Lisäksi tilannetta ovat rassanneet sisäisten resurssien ja osaamisen puute,
epäluottamus hanketta vetävään tahoon ja haluttomuus luovuttaa valtaa muille.
Teknologia ei ole enää vuosiin estänyt uusien sovellusten, toimintatapojen tai
tuottavuuden lähteiden syntymistä.
Tulevaisuus on tehtävissä tämän päivän välineillä. Kaikki se, mistä me tässä
yhteydessä puhutaan, on arkipäivää jo tänään. Mutta tämähän on vanha maksiimi.
Tulevaisuus on jo täällä, mutta se on epätasaisesti jakautunut. Eli toisin sanoen nämä
kaikki tieto- ja viestintätekniikan soveltamisen esimerkit, mistä minä puhun, ovat jo
monessa yrityksessä ja yhteisössä olemassa.
– Esko Kilpi
24
26. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Kestävä kehitys ei ole
vaihtoehto vaan realiteetti
Kasvu-termi on sellainen, josta ei näköjään päästä irti millään. Se on niin vahvasti
iskostunut ajatteluun välttämättömyytenä. Ellei ole kasvua, on vain kuolemaa.
Yksikään poliitikko ei pysty luopumaan kasvu-sanan käytöstä.
Jos me jatkamme tällä meidän nykyisellä kasvumallilla, niin se tarkoittaa, että
me emme lopeta mitään tästä maailmasta. Silloin meitä ei voi odottaa kovinkaan hyvä
tulevaisuus.
– Pentti Malaska
Kestävä kehitys mielletään arkikeskusteluissa varsin usein lähinnä ympäristön
pelastamiseksi. Hyvin harvoin kuulee kestävän kehityksen muista ulottuvuuksista
– taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurillisesta kestävyydestä. Taloudellinen
kestävyys viittaa lähinnä siihen, kuinka pitkäjänteisellä työllä rahallinen hyvinvoinnin
kasvu on saatu aikaan. Perustuuko se ensisijaisesti velkaantumiseen vai jokaisen
isompaan ponnisteluun bruttokansantuotteen puolesta? Kuinka hyvinvointi jakautuu eri
osapuolten kesken? Erityisesti taloudellisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmasta
endogeeninen kasvuteoria tarjoaa vähintäänkin mielenkiintoisia ajatuksia. Voisiko
tulevaa kasvua saada aikaan entistä enemmän sellaisella uudella tiedolla ja
ymmärryksellä, jolla on selkeää lisäarvoa markkinoille ja asiakkaille?
Sosiaalisella ja kulttuurillisella kestävyydellä tavoitellaan ihmisten välistä tasa-
arvoa. Kuinka paljon me panostamme yhtäläisten mahdollisuuksien luomiseen ihmisten
terveyttä ja turvallisuutta ajatellen? Tai kuinka hyvin ylläpidämme luonnollista erilaisuutta
eri kulttuurien kesken? Voisimmeko tehdä tuttuja asioita aivan uusilla tavoilla – se ei olisi
meiltä pois, mutta mahdollistaisi muille paremman hyvinvoinnin.
Toisen maailmansodan jälkeen monet maat kokivat talousihmeen ja
moninkertaistivat kansantaloutensa koon yhden sukupolven aikana. Viime
vuosikymmeninä nopein kasvu on siirtynyt Euroopasta, Australiasta ja Pohjois-
Amerikasta Aasiaan, etenkin Kiinaan ja Intiaan. Nykyinen talouskasvu on kuitenkin
osittain perustunut ehtymättöminä pidettyjen raaka-aineiden ja energian kiihtyvään
kulutukseen. Jo nyt on raaka-aineiden hinnoissa nähty erittäin suuria heilahteluja. Mitä
tapahtuu, kun raaka-aineista on vielä suurempi pula ja se näkyy sekä hinnoittelussa että
tarjonnassa? Jos raaka-aineita ei enää ole varaa viedä muualle jalostettavaksi, mitä se
tarkoittaa syrjäisempien maiden kuten Suomen kannalta?
Ihmiskunnan toiminta on kasvattanut kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin,
määrää ilmakehässä ja siten muuttanut ilmastoa. Kaksinkertaistuneiden
hiilidioksidipitoisuuksien arvioidaan nostavan maapallon keskilämpötilaa 2–4,5 asteella.
25
27. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Jos pitoisuudet kasvavat tätäkin enemmän, lämpötila jatkaa nousemistaan. Samalla
olemme pilanneet vesistöjä ja laajoja maa-alueita yhdyskunta- ja teollisuusjätteillä
sekä maatalouden päästöillä. Jo pelkästään juomaveden tuottaminen vaatii koko ajan
tehokkaampia prosesseja ja kemikaalikäsittelyjä. Näin vahinkojen korjaaminen tuottaa
uusia vahinkoja.
Kun maapallon tilaa katsoo sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen näkökulmasta,
ei tilanne ole yhtään sen lohdullisempi. Köyhyysrajan alapuolella elää yhä enemmän
ihmisiä myös länsimaissa. Suomen kotitalouksista köyhyysrajan alapuolella oli
vuonna 2007 yli 13,5 % ja osuus on kasvanut koko vuosikymmenen ajan. Erilaiset
kehitysmaiden mikrolainajärjestelmät ja reilun kaupan ratkaisut toki ovat liikkeitä
oikeudenmukaisempaan suuntaan, mutta
perinteisen talousjärjestelmän edunvalvontaa
Tällä hetkellä meidän ne eivät ole onnistuneet juurikaan
suhtautumisemme heiluttamaan.
ilmastokysymyksiin Meillä on todella köyhä kansa ja sitten todella
rikkaat. Kehityssuunta näyttää olevan tällä
on lähinnä oireiden hetkellä, että tuloerot ovat kasvaneet koko
hoitamista. 2000-luvun aikana. Koko sen ajan, kun
on sanottu että bruttokansantuote lisää
– Pentti Malaska
hyvinvointia, tuloerot ovat kasvaneet.
Valtio ei ole enää se määräävä tekijä. Se
on itsekin yksi itsekkyyden lähteistä. Siihen liittyy sanonta, että meidän pitää pärjätä,
koska valtion kilpailukyvyn pitää olla hyvä. Valtion sijasta meidän pitää nähdä muita
yksiköitä. Niitä voivat olla erilaiset heimot, erilaiset ihmisryhmät, jotka muodostavat
sitten toisenlaisen verkoston maailmassa. Ne verkostot ovat kansainvälisiä. Jos ei ole
valtiota, ei ole kansakuntaa, vaan puhutaan kulttuurien välisistä yhteisöistä.
– Marja-Liisa Viherä
Vaikka poliitikoilla olisikin aitoa tahtoa muuttaa suuntaa, on talousjärjestelmän
romahtaminen niin iso pelote, että korjaavat toimet jäävät enemmän hyvää tarkoittaviksi
eleiksi. Proaktiivisimmatkin keskustelunavaukset hyssytellään kuoliaiksi. Björn Wahlroos
kuvaa kehitysapua rahojen heittämiseksi kankkulan kaivoon ja esittää tilalle Kiinan mallia,
jossa Afrikkaan rakennetaan investointien kautta niin poliittista kuin taloudellistakin
läsnäoloa. Centre for the New Europen raportissa ”EU Trade Barriers Kill” (2003)
laskettiin, että EU:n tullimuurit tappavat 6 600 ihmistä päivässä. Suuri osa tästä johtuu
maataloustuista ja -tulleista. Jos Afrikka voisi lisätä osuuttaan EU-kaupasta edes
prosenttiyksikön verran, se ansaitsisi 49 miljardia puntaa enemmän vuodessa ja 128
miljoonaa ihmistä vapautuisi köyhyydestä.
26
28. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Ihan ensimmäiseksi kestävää kehitystä on tietysti, että tehdään kestäviä tuotteita,
rakenteita ja laatua. Kestävä kehitys on kuitenkin sekä sosiaalikulttuurinen että
taloudellinen ilmiö. Taloudessakin se tarkoittaa, että meillä on kestävät taloudelliset
rakenteet. Se suosii esimerkiksi pienempää yrittäjyyttä kuin mihin on totuttu.
Meille voi tulla yhteiskuntarauhan puolesta mahdottomia tilanteita, jos epätasa-
arvoinen tulonjako jatkuu. Nyt aseet ovat parempia ja globaalit viestintävälineet
ovat lähes kaikkien saavutettavissa, jolloin informaatiosota, jota käydään koko
ajan, voi riistäytyä hallitsemattomaksi. Suuria kansanjoukkoja voi lähteä liikkeelle ja
yhteiskunnan perusrakenne voi murtua.
– Marja-Liisa Viherä
Nähtävästi ympäristökysymyksistä keskustellaan aina nousukauden aikana,
mutta taantumassa ne unohdetaan. Ilmastonmuutos oli 2000-luvun ensimmäisen
vuosikymmenen kuuma keskustelunaihe kahvipöydissä. Keskustelu sai lopulta
populistisia piirteitä ja tutkijatkin sortuivat ylilyönteihin. Riippumatta siitä, mikä on
ihmisen osuus muutoksissa ja mikä on lopulta syy ja seuraus, on ilmeistä, että
ilmastolliset ääri-ilmiöt ovat lisääntymässä. Professori Pentti Malaska korostaa, että
ilmastonmuutos voi olla kohtalon kysymys, joka romuttaa kaikki ihanteelliset ajatukset
ihmiskunnan hyvinvoinnin tulevaisuudesta.
Tällä hetkellä meidän suhtautumisemme ilmastokysymyksiin on lähinnä oireiden
hoitamista. Kun tulee myrsky, tulva, hellekesä tai maastopalo, ne voidaan
järkevästi ajatellen liittää ilmastonmuutokseen, vaikka kukaan ei voi sitä todistaa.
Ilmastonmuutosteorian mukaan tällaisia ääri-ilmiöitä tulee esiintymään yhä enemmän.
Silloin herätään ja lähetetään apua tulvauhreille ja tulipalon uhreille. Se
on oireenmukaista hoitoa, joka näkyy hyvin kasvuluvuissa. Oireita aiheuttaviin
perusmekanismeihin ei puututa. Siten seuraavina vuosina saamme kokea näitä
samoja oireita, mutta pahempina ja sitten taas entistä pahempina. Lopulta oireetkin
ovat meille hallitsemattomia.
– Pentti Malaska
Rooman Klubi tilasi jo lähes 40 vuotta sitten Massachusetts Institute of Technologyn
tutkijaryhmältä Kasvun rajat -raportin (1972). 1960-luvulla luonnonsuojelu alkoi kääntyä
uhanalaisten eläin- ja kasvilajien ja maisemien suojelusta ympäristön ja ihmisen
suojeluun. Käännekohtana voidaan pitää YK:n ensimmäistä ympäristökokousta
Tukholmassa 1972. ”On vain yksi maa” oli kokouksen motto ja päähuolina olivat
ympäristön saastuminen ja luonnonvarojen ehtyminen: ihmisten terveys ja
maapallon elämää ylläpitävä järjestelmä olivat uhanalaisia. Konferenssissa päätettiin
ympäristökysymysten organisoimisesta YK:ssa, perustettiin YK:n ympäristöohjelma
UNEP ja annettiin julistus ihmisen ympäristöstä.
27
29. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Kasvun rajat -raportin johtopäätöksenä oli, että jos maapallon väkiluvun, teollistumisen,
ympäristön saastumisen, ravinnon tuotannon ja luonnonvarojen siihenastisen käytön
kasvuvauhti jatkuu muuttumatta, kasvun rajat tällä planeetalla saavutetaan lähimmän
sadan vuoden kuluessa. Kasvusuuntia voidaan raportin mukaan muuttaa ja saada
aikaan pitkälle tulevaisuuteen ylläpidettävissä oleva taloudellinen sekä ekologinen
tasapaino. Raportti herätti maailmanlaajuisen keskustelun ja väittelyn jatkuvan
kasvun mahdollisuuksista äärellisellä maapallolla. Raportti toi esiin myös vaihtoehtoja
siihenastisille trendeille. Tämän jälkeen on samoista kysymyksistä tehty useita näyttäviä
aloitteita, kuten Brundtlandin vuoden 1987 Meidän yhteinen tulevaisuus -raportti.
Saman tyyppisistä aiheista keskustellaan nykyäänkin. Enää ei niinkään perustella
makrotasolla, miksi jotain pitää tehdä, vaan mietitään, mitä rakenteita olisi muutettava.
Tulevaisuudentutkija Mika Mannermaa on laskeskellut, että viimeisten 45 vuoden
aikana maapallon väestö on kasvanut enemmän kuin sitä edeltäneiden neljän miljoonan
vuoden aikana eli siitä lähtien, kun ensimmäiset hominidit nousivat kahdelle jalalle.
Maapallon väestö kasvaa 90–100 miljoonalla hengellä vuosittain, joista yli 90 prosenttia
syntyy kehitysmaihin. Varsin yleisesti ennustetaan, että vuonna 2020 maapallolla on
kahdeksan miljardia ihmistä, kun vielä vuonna 1980 luku oli 4,4 miljardia ja vuonna 1950
2,5 miljardia.
Seuraavan 10 vuoden aikana yksin Kiinassa arviolta noin 400 miljoonaa maalaista
muuttaa kaupunkeihin. Väkimäärä vastaa kooltaan lähes Eurooppaa eli maahan
luodaan koko Euroopan kokoinen kaupunki-infrastruktuuri lähes tyhjästä – alle
vuosikymmenessä. Jos kaikille rakennettaisiin tiilitalo, kuluisi siihen kaikki Kiinan maa-
aines ja hiilivarannot. Vuonna 2031 kiinalaisten keskitulot yltävät USA:n nykytasolle
ja mikäli heidän kulutuskäyttäytymisensä noudattaa samaa mallia, ajavat he 1,1
miljardia autoa. Tällöin Kiinan tieverkosto tarvitsisi yhtä paljon maapinta-alaa kuin maan
riisiviljelmät tällä hetkellä.
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti muistuttaa, että
ilmastonmuutoksen vaikutuksia voidaan rajoittaa sekä vähentämällä päästöjä
että sopeutumalla uusiin olosuhteisiin. Poliittinen hinnanohjaus voi pienentää
kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi kaikilla toimialoilla. Energiasektorin investoinnit
ovat tärkeässä asemassa. Energiantuotannon päästöjen palauttaminen vuoden 2005
tasolle vuoteen 2030 mennessä vaatisi laajaa muutosta investointien suunnassa.
Lisäkustannukset olisivat kuitenkin korkeintaan noin 5–10 prosenttia ja vaihtelisivat
merkittävästi yksittäisissä maissa ja eri toimialoilla.
Taloustieteessä syntyi 80-luvulla uusi endogeeninen kasvuteoria. Siinä todettiin, että
tiedosta ja informaatiosta tulee vähitellen tuotannon tekijä. Voimme tuottaa kasvua
sisäsyntyisesti tuottamalla informaatiosta uutta, parempaa informaatiota. Tämä johtaa
siihen, että meillä voi olla kasvua, jossa ei raaka-aineiden, energian eikä työvoiman
kulutus lisäänny, vaan ne voivat jopa vähentyä ja silti voidaan kasvaa. Tämä uusi
28
30. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
kasvuteoria sisältää uutta toivoa.
Jos endogeeninen kasvuteoria perustuu ICT-sektoriiin, siellä pitää ratkaista
energiatase. Emmehän me voi kuluttaa kaikkea maailman energiaa pelkkään
tietotekniikkaan. On arvioitu, että kun tietotekniikka kehittyy, siihen tulee
virtuaalitodellisuus, täydennetty todellisuus ja moniulotteiset käyttöliittymät, niin
laskenta ja laskennan energian kulutus lisääntyy voimakkaasti. Samoin kun mennään
langattomaan laajakaistaan, niin energian kulutus lisääntyy myös voimakkaasti. Eli se
on vähän niin kuin pantaisiin tuonne ulos saunan kiuas kilometrin välein. Langattomien
laitteiden ja laajakaistan energian kulutus on todella raskasta, mutta tästä ei ole
riittävästi puhuttu.
– Olli Martikainen
Mikrotasolla organisaatiot – kuten yksittäiset kansalaisetkin – tekevät omia ratkaisujaan,
sillä yleisesti uskotaan, että kestävän kehityksen vaatimukset ja tavoitteet vaikuttavat
tulevina vuosina yritysten ja julkisyhteisöjen toimintaan yhä voimakkaammin.
Tulevaisuudentutkijat arvelevat, että lähiaikoina syntyy yhä enemmän Porkkanamafian
kaltaista toimintaa, jossa edelläkävijöitä palkitaan. Silti yleisesti uskotaan, että myös
Greenpeacen toiminnan kaltaista epäkohtiin puuttumista tarvitaan vielä. Raaka-aineiden
niukkuuden kärjistyessä Suomen kannalta
oleelliseksi muodostuu meidän kykymme luoda
vientikelpoisia palveluita, joita ei tarvitse kuljettaa Yhden vuoden puhelin-
fyysisesti.
Lyhyellä aikavälillä organisaatioiden
soitot vastaavat yhden
kannalta keskiössä näyttää nyt olevan tunnin automatkan
tarpeettoman energiankulutuksen vähentäminen. hiilijalanjälkeä.
Koska työnteko perustuu yhä enemmän
tietoon, tiedonsiirtoon ja kommunikointiin,
voivat viestintäratkaisut auttaa organisaatioita tässä merkittävästi. Yhden vuoden
puhelinsoitot vastaavat yhden tunnin automatkan hiilijalanjälkeä, seitsemän vuoden
soitot tuottavat hiilidioksidia yhtä paljon kuin tunnin lentomatka. Yhden henkilön
matka Helsingistä Vaasaan tuottaa 65 kiloa hiilidioksidipäästöjä, kun taas kahdeksan
tunnin videoneuvottelu jättää jälkeensä vain 20 grammaa päästöjä. Matkustamisen
välttäminen virtuaalikokouksilla on päivän sana tuottavuustekijänä. Se merkitsee
työaikasäästöjä, matkakulujen karsimista ja nopeampaa päätöksentekoa. Tuloksena on
myös ympäristöhaittojen minimointi ja ympäristötietoisuuden kasvu. Näin markkinavaste
parantuu ja viestintä sekä tiimityö helpottuvat.
29
31. Seija Lukkala | Globe Hope
Globe Hope on innovatiivinen suomalainen designyritys,
joka säästää ympäristöä valmistamalla tuotteensa
kierrätysmateriaaleista. Yritys on sitoutunut kestävän
kehityksen periaatteisiin ja tarjoaa asiakkaillensa
ekologisen ja kestävän vaihtoehdon. Globe Hopen
arvoja ovat esteettisyys, ekologisuus ja eettisyys.
Vuonna 2003 perustettu yritys työllistää tällä hetkellä
14 henkilöä ja sen liikevaihto ylitti vuonna 2010
1 000 000 euroa.
30
32. Voiko kestävän kehityksen ehdoilla
tehdä aitoa liiketoimintaa?
Rajoittavatko kestävän kehityksen periaatteet liiketoimintaa, vai laittavatko ne vain miettimään
uusia mahdollisuuksia? Vastaajan mietteet tähän kysymykseen kertovat paljon yrityksen kyvyistä
nähdä mahdollisuuksia esteiden sijaan. Näin asian näkee Seija Lukkala, Globe Hopen perustaja ja
toimitusjohtaja.
Kykymme ajatella valmista tuotetta raaka-aineena on hyvin alkeellinen. Metalliteollisuudessa,
jossa raaka-aine on kallista, kierrätys on aloitettu aikaisemmin kuin muualla. Minusta on
ihan järjen vastaista aloittaa prosessi aina alusta, kun voisimme ajatella, että jätteet ovat jo
puolivalmisteita johonkin muuhun.
Seija Lukkala näkee kestävän kehityksen ennemminkin suuntana, johon kaikki tulevat menemään –
ennemmin tai myöhemmin – kuin minään vaihtoehtona.
Ne yritykset, jotka alkoivat ensimmäisinä reagoida näihin ekologisiin tai eettisiin kysymyksiin
viime vuosituhannen loppupuolella ja 2000-luvun alussa, keräävät ensimmäisinä myös
taloudellisen potin. Seuraavaksi tulevat ne, jotka huomaavat että pitää mennä mukaan. Ja
lopulta tulevat ne, jotka eivät reagoi vielä mitenkään 2015 mennessä – näitä yrityksiä ei enää
2020 ole olemassa.
Kestävän kehityksen periaatteet eivät ole pelkästään Globe Hopen strategiapöydällä, ne ovat jokaisen
työntekijän sydämessä.
Yrityksen strategian pitää kohdata työntekijöiden arvojen kanssa. Jos työntekijä allekirjoittaa
kaiken, hän tekee työnsä sydämellään. Koko Globe Hope perustuu kestävän kehityksen
arvoille: ekologisuudelle ja eettisyydelle. Ne ovat niitä peruspilareita, joita ilman koko yritystä
ei olisi olemassa. Muita vaihtoehtoja ei ole.
Seija Lukkalan luotsaama Globe Hope on loistava esimerkki, mitä voi saada aikaan kyvyllä nähdä ja
kyvyllä valjastaa ihmisten intohimo. Hän näkee kestävässä kehityksessä myös paljon mahdollisuuksia
koko Suomelle.
Jos puhutaan yrityksistä, suomalaisilla on äärettömän hyvä mahdollisuus menestyä tässä
kansainvälisestikin, jos me teemme nopeita ratkaisuja. Olemme menettäneet hyvää
asemaamme jahkailuun. Meidät koetaan kansainvälisesti puhtaana, korkean teknologian
maana, joten meidän olisi helppo profiloitua uuden kestävän kehityksen mukaisen ajattelun ja
ratkaisujen tekijäksi.
31
33. äLYKäS
Automaatioratkaisu VIESTINTä
Tampereen kaupunki, Tilakeskus
Pertti Koivisto
Kiinteistönpitopäällikkö
Tampereen Tilakeskus huolehtii Tampereen kaupungin omistamien
tilojen ja rakennuskannan tarkoituksenmukaisesta käytöstä ja arvon
säilymisestä. Tilakeskuksen toiminnan lähtökohtana on kestävän
kehityksen periaatteiden mukainen kestävä ja elinkaareltaan
tarkoituksenmukainen rakentaminen ja kiinteistönpito. Tilakeskuksen
hallinnassa on noin 750 kaupungin omistamaa rakennusta.
Tiputimme energiankulutusta ja kustannuksia
Tampereen kaupunki kantaa kortensa kekoon Euroopan Unionin energiansäästötalkoissa:
tavoitteenamme on pienentää energiankulutusta 20 % vuoteen 2020 mennessä.
HAASTE
Rakennusten lämmitys ja sähkönkäyttö muodostivat vuonna 2005 noin 75 %
kulutuksestamme, eikä meillä ollut keinoja hallita niitä keskitetysti.
Rakennusautomaation ja uuden hälytys- ja etähallintapalvelun avulla pystymme keskitetysti
valvomaan ja säätelemään kaupungin kiinteistöjen lämmitystä, valaistusta ja ilmanvaihtoa.
RATKAISU Nyt esimerkiksi yöaikaan rakennuksissa ei pidetä turhaan ilmanvaihtoa ja valoja päällä ja
lämpötilojakin voidaan tarpeen mukaan laskea. Samaan järjestelmään kuuluvat myös palo- ja
murtohälytykset.
Varmennetut yhteydet ja vakioitu toimintamalli vähentävät kustannuksia ja lisäävät
toimintavarmuutta. Koska kiinteistöistä vastaavat työntekijät voivat tehdä tarvittavat
HYÖdYT toimenpiteet verkon yli, myös turha liikkuminen ja sen myötä liikenteen päästöt vähenevät.
Palvelu säästää työaikaa, kun hälytykset voidaan tarkistaa ja hoitaa nopeasti. Voimme myös
tukea henkilökuntaa verkon yli, mikäli kohteessa ilmenee suurempia ongelmia.
Energian säästämiseksi ei tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa, päinvastoin. Olemassa olevaa
MITä
tekniikka mahdollistaa parannuksia myös työhyvinvointiin ja kustannustehokkuuteen, kun
OPIMME
sitä vain osataan käyttää paremmin ja toimintatapoja kehitetään.
32
34. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Ylitöitä ja alisuorittamista
Ihmisen perustarpeet ovat säilyneet lähes muuttumattomina viimeiset
kymmenentuhatta vuotta. Ihminen tarvitsee edelleen saman verran energiaa, vettä ja
lepoa kuin kivikaudella. Vuosituhannen vaihteen jälkeisessä talouskasvun huumassa
yksilöiden hyvinvointi näyttää kuitenkin unohtuneen – työntekijöiltä tunnutaan
vaadittavan samanlaista tehon moninkertaistamista kuin koneilta. Samalla kun raaka-
aineista saatavaa hyötyä maksimoitiin, rakennemuutosten aiheuttamat yritysten
irtisanomiskierrokset kasasivat työtehtävät yhä harvalukuisemmalle joukolle ihmisiä.
Toimintatapoja harvoin sopeutettiin muuttuneeseen tilanteeseen. Kun työ lisäksi
muuttui samaan aikaan entistä tietopainotteisemmaksi, fyysinen rasitus pieneni, mutta
vastaavasti hankalammin havaittava ja mitattava henkinen rasitus kasvoi.
Työhyvinvointiongelmat on nyt tunnustettu oikeiksi eikä vain pahansuovaksi
fiktioksi, niin kuin vielä joku vuosi sitten uskoteltiin. Työn mielekkyyden indeksi on
työolobarometreissa vajonnut pohjalukemiin juuri seitsemän lihavan vuoden aikana
2001–2007, sillä työntekijät kokevat työn psykologisen sopimuksen purkautuneen
ja työnantajan menestyksen erkaantuneen heidän menestyksestään (vaikka
perimmältään niin ei tarvitsisi olla).
Jos työntekijät tulevat onnellisiksi ja tuottaviksi oman vaikutuksen kokemuksesta
ja onnettomiksi ja uupuneiksi sen kadottamisesta, olisi niin työnantajan kuin
työntekijänkin etu antaa työntekijöiden keskittyä mahdollisimman paljon siihen,
missä he parhaiten saavat jotain aikaan, ja vapauttaa heidät mahdollisimman pitkälle
huolehtimasta seinien päälle kaatumisesta puitteiden mylläyksellä. Luovuuden
paradoksi on siinä, että se tarvitsee suojakseen rutiineita.
– Juha Siltala
Kun saataisiin edes se nyt oleva työaika oikeasti käännettyä hyvinvoinniksi ja
jopa innostukseksi. Se on valtava potentiaali, jos ihmiset olisivat innostuneita ja
motivoituneita verrattuna että he ovat vain duunissa väkisin tekemässä sen, minkä
jaksavat. Innostuneen ja vähemmän innostuneen panoksessa on merkittävä ero,
puhumattakaan poissaolopäivistä ja ennenaikaisista eläköitymisistä.
– Mikko Kosonen
Nykyaikaisen tietotyön keskeiset välineet ovat mahdollistaneet mittavan tuottavuuden
kasvattamisen, mutta niiden väärinkäyttö on johtanut myös uuteen työpahoinvointiin.
Työntekijät vastaanottavat ja välittävät päivittäin valtavasti tietoa puhelimitse, kirjeitse,
tekstiviesteillä, sähköpostilla ja lisääntyvissä määrin myös pikaviestinnällä sekä
videokuvalla. Eri välineiden synnyttämä hallitsematon tietotulva voi pahimmillaan tukkia
koko työpäivän, jolloin varsinaiset työt ehditään tehdä ja viestit lukea vasta illalla kotona.
33
35. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Etenkin asiantuntijat joutuvat usein monisuorittamaan koko työpäivän ajan useaa
tehtävää päällekkäin saamatta yhtäkään kerralla valmiiksi. Kun työpäivään ei mahdu
kunnollisia taukoja, ja se usein jatkuu vielä illalla kotonakin, ei rasituksesta välttämättä
ehditä palautumaan kunnolla seuraavaan aamuunkaan mennessä. Niinpä kuormitus
kasautuu päivästä toiseen. Tilanteen jatkuessa pitkään siitä kärsivät pahimmillaan
myös perheet, koska vanhemmat eivät kykene irtautumaan töistään yhteisenä vapaa-
aikanakaan.
Työn henkinen kuormittavuus on kasvanut ja fyysinen samalla vähentynyt.
Ihmiset elävät kyllä pidempään ja terveempinä kuin aikaisemmin, mutta pään
sisäinen kuormitus kasvaa. Tästä olen ollut kovasti huolissani yritysjohtajana ja
tietotekniikkapalveluyhtiön toimitusjohtajana. Kärsimme vakavista vahingoista, elleivät
esimiehet ja tukijärjestelmät tunnista pään sisäisen kuormituksen kasvua eivätkä löydä
tapoja sitä keventää ja purkaa. Huono tilanne näkyy yritysten toiminnan laadun ja
tuottavuuden heikentymisenä ja koko yhteiskunnan lisääntyvänä pahoinvointina.
– Matti Lehti
Perinteisesti työhyvinvointia ja kestävää kehitystä on pidetty rasitteina organisaation
tuottavuudelle, välttämättöminä ja tuottamattomina kuluerinä. Nykyään on alettu
hiljalleen ymmärtää, että työhyvinvointi vaikuttaa merkittävästi tuottavuuteen. Vain
hyvinvoiva työntekijä pystyy antamaan parhaansa, sitoutumaan työhönsä ja toimimaan
täysipainoisesti koko työuransa ajan. Työterveyslaitoksen (TTL) laskelmien mukaan
Suomessa menetetään tällä hetkellä ennenaikaisen eläköitymisen, sairauspoissaolojen
ja työtapaturmien vuoksi yhteensä vuosittain noin 25 miljardia euroa. Työhyvinvoinnin
puutteet merkitsevät raskasta taloudellista taakkaa yrityksille ja julkisyhteisöille, viime
kädessä koko kansantaloudelle.
Suomalaisessa työelämässä on vielä paljon vanhan teollisen ajan piirteitä.
Tehokkuusajattelu on liian lyhytjänteistä. Pelkkä ruuvin kiristäminen ei pitkän
päälle lisää tuottavuutta, huomauttaa TTL:n tutkimusprofessori Guy Ahonen.
Vanhanaikaisten toimintatapojen ja vanhanaikaisen johtamisen puitteissa ei enää ole
kasvumahdollisuuksia. Työntekijöiltä vaaditaan usein jo nyt sataprosenttista sitoutumista
tehtäviinsä, siksi tuottavuuden nousun on synnyttävä uudistuksilla.
Perinteisessä teollisessa mallissa ihminen on tuotantoresurssi ja objekti, joka tekee
tavallaan koneen osana jotain duunia. Johtajat sitten ohjaavat työtä hierarkian
huipulta. Kehittäminen ja parantaminen ovat tässä mallissa yhtä kuin vauhdin
lisääminen ja/tai kulujen alentaminen esimerkiksi töitä muualle siirtämällä. Ja tätä kun
jatketaan tarpeeksi kauan, niin ihminen voi entistä huonommin ja huonommin.
– Mikko Kosonen
34
36. äLYKäS
Etähallintaratkaisu VIESTINTä
Kaupin sairaala
Marja-Leena Valden
Lähihoitaja
Tamperelainen Kaupin sairaala on erikoistunut vanhusten ja
pitkäaikaissairaiden hoito-, tutkimus- ja kuntoutuspalveluihin.
Sairaalassa on muiden Tampereen kaupungin kiinteistöjen tapaan
hyödynnetty uutta kiinteistöjen lämmityksen ja valaistuksen
etähallintaratkaisua.
Paransimme etähallinnalla työhyvinvointia
Sisäilman laatu ja lämpötila eivät aiemmin saaneet riittävän hyviä arvosanoja
työntekijöiltämme. Liian lämmin ilmahan raukaisee, liian kylmä on monellakin tavoin
HAASTE
epämiellyttävää. Tilat olivat myös ikävän vetoisat. Lisäksi Tampereen kaupungin merkittävät
energiansäästötavoitteet vuoteen 2020 mennessä koskevat meitäkin.
Otimme käyttöön kiinteistöjen etähallintaratkaisun, jonka avulla pystymme keskitetysti
RATKAISU
valvomaan ja säätelemään tilojen ilmastointia, lämmitystä ja valaistusta.
Rahallisten säästöjen ohella ratkaisu lisäsi niin työviihtyvyyttä kuin työhyvinvointiakin,
työolosuhteista johtuvat sairaudet poissaoloineen käytännössä noin puolittuivat. Sisäilma on
HYÖdYT nyt entistä puhtaampaa ja raikkaampaa, mikä lisää työvireyttä ja parantaa keskittymiskykyä.
Monet ovat kertoneet päänsäryn ja migreenioireiden olennaisesta vähenemisestä
uudistusten jälkeen.
Energiansäästötalkoot innosti työntekijöitämme, joista yli puolet olisi valmiita vieläkin
MITä suurempiin muutoksiin: yövalaistusta voitaisiin vähentää entisestäänkin ja myös
OPIMME liiketunnistinvalaisinten eduista on keskusteltu. Kestävästä kehityksestä on todella tullut koko
työyhteisömme yhteinen tavoite!
35
37. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
Jopa taantumassa on panostettava henkilöstön ja työntekijöiden hyvinvoinnista
huolehtimiseen, arvioidaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Kehityspäällikkö Hannu
Jokiluoman mukaan työhyvinvoinnin tukeminen taantumassa on valmistautumista
tulevaan nousuun. Työhyvinvoinnin edistäminen toimii kansalaisten ja organisaatioiden
menestystekijänä. Kun henkilöstöstä huolehditaan, hyvän työn myönteinen vaikutus
hyvinvoinnille ja terveydelle vahvistuu. Oikeat asenteet ja työelämän kannustava
toimintakulttuuri edistävät työhyvinvoinnin kehittämistä ja työurien jatkamista, Jokiluoma
sanoo.
Erityisesti tietotyö haastaa yksilön sopeutumiskyvyn: hyvin johdetussa
organisaatiossa kehittynyt tekniikka lisää mahdollisuuksia ja tarjoaa mielekkäitä uusia
tapoja toimia, mutta hallitsemattomana viestintätekniikan vaikutus on usein päinvastainen.
Johdettu, tehokas ja avoin viestintäkulttuuri on tietotyössä yksi työhyvinvoinnin
peruspilareista. Työntekijöiden tulee saada hallitusti käyttöönsä uusia ratkaisuja ja
palveluja, jotka mahdollistavat uusia mielekkäämpiä tapoja tehdä töitä. Kun työskentely
sujuu aiempaa helpommin ja joustavammin, myös työhyvinvointi, luovuus ja työn
tuottavuus kasvavat.
Ihmiset hakevat nykyään elämyksellisyyttä ja yksilöllisempää kohtelua. He eivät
enää sulata samalla tavalla huonoa kohtelua tai yksipuolista sanelua kuin aikaisemmin.
Myös tietoisuus oikeuksista on kasvanut. Työnantajaa kohtaan ei tunneta lojaalisuutta
samalla tavalla kuin aikaisemmin eikä työpaikan vaihdosta podeta tunnontuskia. Itsensä
tuntevista yksilöistä saadaan myös paljon aiempaa enemmän irti silloin, kun heidän on
hyvä olla. Laman jälkeen kuluttajilla on parempi maksukyky kuin ikinä tähän mennessä.
Hyvä taloudellinen asema mahdollistaa eri tasoisen valinnanvapauden kuin aikaisemmin.
Ihmiset tunnistavat huonot työolot ja huonon johtamisen paljon paremmin, ja heillä on
taloudelliset mahdollisuudet tehdä valintoja sen pohjalta. Työhyvinvoinnin merkitys
henkilön panoksen kannalta tulee kasvamaan etenkin tietointensiivisillä aloilla.
Tänään puhutaan yhä useammin, että itse asiassa työn sisältö on meille merkittävien
asioiden tekemistä meille merkittävien ihmisten kanssa. Joka tarkoittaa silloin sitä,
että työn välinearvon luonne muuttuu itseisarvoksi; eli työ on itseisarvo. Kysymys on,
että miten me määritellään, mistä me puhutaan, kun me puhutaan työstä ja ihmisen
suhteesta työhön? Tämä on ehkä se merkittävin murros. Ihminen joka ei viihdy, ei voi
myöskään tehdä tuottavaa työtä.
– Esko Kilpi
Myös nuoret tuovat uudet kuviot työpaikkojen ja työskentelytapojen uudistamiseen.
Suomen Akatemiassa nuorten pätkätyöläisyyttä tutkivan valtiotieteen tohtorin Jaana
Lähteenmaan mukaan suurelle joukolle nuoria itsensä toteuttaminen on niin tärkeää,
että he ovat valmiita kestämään ajoittaista työttömyyskorvauksella tai vanhempiensa
rahoilla elämistä. Nämä nuoret eivät häpeä työttömyyttä. He eivät ole laiskoja,
36
38. PYSYYKÖ SUOMI PINNALLA?
vaan haluavat tehdä tärkeäksi kokemiaan asioita. Moni kyseenalaistaa nykyisen
kulutussirkuksen ja tekee projekteja saamatta rahaa. Luovuus on arvo sinänsä. Tämä
tarkoittaa, että Y-sukupolveen kuuluva saattaa mieluummin ottaa lopputilin kuin kestää
tylsää tai merkityksetöntä työtä. Olennaista on, että työpaikalla viihdytään.
Kemianteollisuus on oppinut omissa kartoituksissaan, että vanhoin keinoin ei
tavoiteta nuoria eikä paranneta alan houkuttelevuutta. Työelämään tulevat ja siellä nyt
työskentelevät nuoret näkevät omalla tavallaan vuorovaikutustaidot ja -tavat, säännöt
ja joustot, johtajuuden ja sitoutumisen – itse asiassa koko työn käsitteen. Kaikki, mihin
on totuttu, voidaan kyseenalaistaa. Sosiaalinen media on osa nuorten elämää. Se ei
ole ohjelma, jota käytetään, tai palsta, jolle
kirjoitetaan, erillinen työtehtävä tai vapaa-ajan
harrastus. Se on tapa toimia ja elää. Mutta
mitä yrityksen pitäisi tehdä Facebookin,
Työtyytyväisyys lukuina
Twitterin ja YouTuben maailmassa, kyselee Tyytyväinen työntekijä työskentelee tehokkaammin,
Kemianteollisuus ry. Yhdistyksen mukaan ja tyytyväisyys voi kasvattaa tuottavuutta tutkimusten
ensimmäiseksi kannattaisi tutustua asiaan. mukaan jopa 2–5 prosenttia. Kun työntekijä toimii
Asennoksi suositellaan reipasta etukenoa, itseohjautuvasti, kustannussäästö ulottuu parhaimmil-
asenteeksi uteliaisuutta. Nuorille sosiaalinen laan 10–20 prosenttiin, ja kun hänen viestii myönteisesti
media on itsestäänselvyys. Miksi emme käyttäisi työpaikastaan, rekrytointi helpottuu ja brändimielikuva
sitä tehokkaasti myös yrityksissä? vahvistuu.
Kun työntekijä omaksuu nopeasti uudet työtavat,
Suurin syy siihen, että ihmiset voivat huonosti,
koulutuskuluja saadaan nipistettyä 10–20 prosenttia.
on huono johtaminen. Nuo hierarkkiset
Kun hän sairastaa vähemmän, kustannussäästö on 2–5
johtamisrakenteet eivät vaan sovi tähän aikaan.
prosenttia. Jos työntekijä sopeutuu joustavasti muu-
Ihmisiä tungetaan sellaisiin lokeroihin
toksiin, tuottavuusvaikutus on niin ikään 2–5 prosenttia.
ja muotteihin, joihin he eivät sovellu. Ja kun
Hän jaksaa myös ikääntyneenä, mikä näkyy sairaus- ja
se tehdään väkivalloin, niin siitä aiheutuu
työttömyyseläkekulujen huomattavana laskuna.
inhimillistä kärsimystä.
Suomalaiset tekevät vähemmän työtä
kuin koskaan historian aikana – jopa liian vähän, siis työttömyyttä ajatellen. Lisäksi
työ seuraa entistä useammin mukana kotiin. Tämä ei kuitenkaan ole vaarallista, jos
tekemisellä on tarkoitus ja merkitys. Vastaavasti voisi miettiä tapoja, joilla perhe-
elämä voisi tulla töihin esimerkiksi erilaisissa illanvietoissa ja viikonloppuisin. Jos
perheenjäseniä voisi ottaa halutessaan mukaan työpaikalle, työn luonne paranisi.
– Mikael Jungner
Työhyvinvointi onkin noussut keskeiseen asemaan työelämän kehittämisessä.
Valtionhallinnossa toimii muun muassa Kaiku-ohjelma ja kuntapuolella Kuntatyö 2010
-ohjelma. Myös sosiaali- ja terveysministeriössä ja muualla julkisessa hallinnossa
asiaa seurataan tarkasti. Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvointi-investointien
37