2. Esityksen rakenne
• Digitaalisen työelämän skenaariot
• This time is different
• This time is NO different
• Kriittinen synteesi
• Digitaalisen työelämän työllisyysratkaisut
• Perustulo
• Koulutus
• Aktiivinen finanssipolitiikka ja työtakuuohjelmat
• Työn jakaminen
• Työn määritelmän laajentaminen
• Johtopäätökset
3. Mikä teknologiamurros?
• digitaalisten teknologioiden ja tekoälyn kehitys
palauttanut keskustelun teknologisesta työttömyydestä
(Keynes 1930)
• digitaaliset teknologiat uusia yleistarkoitusteknologioita
(vrt. höyrykone ja sähkö)
• tuottavuus kasvaa ja rajakustannukset laskevat (jopa nollaan)
• lähes konsensus ”suuresta murroksesta”, arviot pitkän
aikavälin työllisyysvaikutuksista kuitenkin polarisoituneet
• rutiininomainen ja ennustettava työ suurimmassa
automaatioriskissä
• joustavuus, sosiaaliset taidot ja luovuus kovassa
kysynnässä
4. Digitaalisen työelämän implikaatiot (kärjistetysti)
• This time is different: massatyöttömyys, koveneva
kilpailu työmarkkinoilla, alaspäin joustavat palkat,
talouden epävakaus, eriarvoisuuden lisääntyminen,
ihmisten velkaantuminen, sosiaalisen koheesion
murtuminen, sosiaaliset ongelmat
• ratkaisu: perustulo ja työn jakaminen
• This time is NO different: teknologisen työttömyyden
lisääntyminen korkeintaan lyhyellä tai keskipitkällä
aikavälillä, uusia parempia työpaikkoja, palkkojen
nouseminen tuottavuuden kehittyessä
• ratkaisu: koulutus ja joustavat työmarkkinat
5. This time is different: ammattipohjainen
automaatioriski teknologisella tasolla
• Frey & Osborne (2013): 47% nykyisistä yhdysvaltalaisista
työpaikoista automaatioriskissä seuraavien kahden
vuosikymmenen kuluessa
• tarkastelee 702 ammatin keskimääräisiä tehtäväsisältöjä
teknologisella tasolla (Yhdysvaltain työministeriön O∗NET ja
Standard Occupational Classification (SOC) –luokittelut)
• matalapalkkaiset ja matalaa koulutusta vaativat työt suurimmassa
automaatioriskissä
− kuljetus- ja logistiikka-ala, toimisto- ja hallintotyöt, perustuotanto
• Pajarinen & Rouvinen (2014): 35,7 % suomalaisista
työpaikoista
• Bruegel (2014): 54 % EU-maiden työpaikoista
• karkeampi ammattiluokittelu
6. This time is different: yleiset argumentit
• teknologian eksponentiaalinen kehitys (Mooren laki)
• työvoima ei ehdi sopeutua koulutuksen avulla
− etenkin matalasti koulutetulla työvoimalla vaikeuksia, EU-komission
arvion mukaan EU:n työvoimalla heikot digitaaliset taidot
• koneet selviytyvät yhä monimutkaisemmista manuaalisista JA
tietotöistä
• yhteistyö koneiden kanssa jää väliaikaiseksi
• ei ole ”rautaista lakia”, että teknologia synnyttää uusia
työpaikkoja; digitaalinen tuotanto
pääomaintensiivisempää
• The Great Decoupling = työllisyyskehitys irronnut
tuottavuuskehityksestä
• digitaaliset alustat mahdollistavat työprosessien
pilkkomisen yhä pienempiin osiin
7. This time is NO different: tehtäväpohjainen
automaatioriski teknologisella tasolla
• työtehtävät vaihtelevat voimakkaasti eri ammattien
sisällä, esim. sihteeri
• tarkoituksenmukaisempaa saattaakin olla tarkastella
automaatioriskiä ihmisten itse raportoimiensa työtehtävien
pohjalta
• Arntz, Gregory & Zierahn (2016): 9 % OECD-maiden
työpaikoista korkeassa automaatioriskissä, 7 % Suomessa
• merkittävä määrä työtehtävistä kuitenkin katoaa
− Tarkoittanee myös vähemmän kysyntää?
• Chui, Manyika & Miremadi (2015): 47 % nykyisistä tehtävistä,
mutta vain 5 % työpaikoista automatisoitavissa nykyteknologioin
Yhdysvalloissa
8. This time is NO different: yleiset argumentit 1/2
• historiallinen evidenssi ja väärät profeetat
• innovaatiopohjaiset sektorit laajenevat (capitalisation
effect) työvoiman kysyntä lisääntyy
• työvoima korvaantuu (destruction effect) tuottavuus
kasvaa hinnat alenevat kulutus lisääntyy muilla
aloilla työvoiman kysyntä lisääntyy
• koneet täydentävät ihmistyötä tuotanto tehostuu
tuotanto laajenee työvoiman kysyntä lisääntyy
• työpaikkojen määrä ei siis vakio (lump-of-labour -
virhekäsitys)
9. This time is NO different: yleiset argumentit 2/2
• tehtäväpohjaisen analyysin mukaisesti yhteistyö
koneiden kanssa lisääntyy ja työ organisoituu uudelleen
• poliittiset (ay-liike ja työväenpuolueet) ja sosiaaliset
tekijät (hoivan etiikka), sääntely (lait), organisaatioiden
rakenteet, teknologisen kehityksen hidastuminen
(robottiautot)
• heikko kokonaiskysyntä (investoinnit) ja leikkauspolitiikka
(innovaatiot)?
10. Kriittinen synteesi 1/3
• kehitykseen vaikuttaa teknologisten,
makrotaloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten tekijöiden
vuorovaikutus
• pitkän aikavälin seurauksia mahdotonta ennustaa
• koska teknologisella tasolla monet työtehtävät
automatisoitavissa, hyvä varautua epävarmuuden
lisääntymiseen ja teknologiseen työttömyyteen
vähintään lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä
• pitkän aikavälin kielteisiä seurauksia ei tulisi kuitenkaan pois
sulkea, jos työllistäviä aloja katoaa (esim. maantiekuljetusala)
• ihmisten palkat (ostovoima) joustavat alaspäin, jos
kilpailu työpaikoista kovenee työttömyyden lisääntyessä
ja sääntelemättömän itsensä työllistämisen (alustat)
11. Kriittinen synteesi 2/3
• koska makrotaloudellinen tilanne epävakaa, pienempikin
”disruptio” heikentää talous- ja sitä kautta
työllisyysnäkymiä
• yritykset eivät investoi ja ihmiset kuluttavat pitkän aikavälin
odotettavissa olevien tulojen mukaisesti
− vähemmän voittoja myös yrityksille
• mikäli pienemmällä työvoimalla syntyy aikaisempaa
helpommin vaurautta, vauraus keskittyy (Winner-Take-It-
All -talous)
• tutkimusten mukaan suuret tuloerot ovat haitallisia myös
talouskasvun kannalta (Cingano 2014; Ostry, Berg & Tsangarides
2014)
12. Kriittinen synteesi 3/3
• ilmeinen vastaus heikentyvään kulutuskysyntään on
entistä velkavetoisempi kuluttaminen
• ei kuitenkaan kestävä ratkaisu, jos tulevaisuuden finanssikriisit
halutaan estää
• työttömyys, vajaatyöllisyys, työssäkäyvien köyhyys ja
kotitalouksien velkaantuminen luonnollisesti myös
vakavia sosiaalisia ongelmia
• sosiaalinen liikkuvuus, terveyserot, yhteiskunnallinen koheesio
13. Tulevaisuuden työllisyysratkaisut
• Vaihtoehto 1: nykyisten työmarkkinarakenteiden
ylläpitäminen epävarmuuden lisääntyessä
• makrotalouden vakaus ja työmarkkinoiden joustavuuden
lisääminen sosiaalisesti (ja ekologisesti) kestävällä tavalla
• Vaihtoehto 2: kyseenalaistetaan nykyiset totuudet ja
valjastetaan teknologisen kehityksen mukana kasvava
tuottavuus sekä välttämättömän ihmistyön väheneminen
kokonaan uudenlaisen työllisyysparadigman
hahmottamiseen
14. Perustulo – taloudellinen vakauttaja ja digitaalinen
joustoturva? 1/2
• Takaisiko perustulo makrotalouden vakauden?
• mahdollisuudet: 1) sosiaaliturvan parantaminen 2) työnteon
taloudellisen kannustavuuden parantuminen 3) parempi
neuvotteluasema = paremmat palkat
• rajoitukset: 1) kallis vaihtoehto 2) taloudellinen kannustavuus ei
väistämättä parane 3) mahdollisesti
• johtopäätös: perustulo ei väistämättä takaa makrotalouden
kannalta riittävää kulutuskysyntää; lisäksi rahoittaminen
hankalaa, jos teknologinen työttömyys lisääntyy merkittävästi
− sekä puhdas perustulo että stabiili rahoitus työttömyyden lisääntyessä
vaatisivat pääomaa verolle tai funktionaalista rahoitusta
− Olisiko vaurauden uusjako osallistavampaa esim.
työntekijärahastoiden kautta?
15. Perustulo – taloudellinen vakauttaja ja digitaalinen
joustoturva? 2/2
• Takaisiko perustulo työmarkkinoiden joustavuuden?
• 1) ei tarve- ja tuloharkintaa = vähemmän viiveitä ja
raportointivelvollisuuksia = kannustin työskennellä osa-aikaisesti
tai työllistää itsensä 2) kannustin yrittäjyyteen 3) kannustin
elinikäiseen oppimiseen
• johtopäätös: perustulo lisäisi työmarkkinoiden joustavuutta
• rajoite: joustavuutta voidaan lisätä muillakin tavoin
− kansallinen tulorekisteri (2019), etuuksien vähenemisasteiden
pienentäminen, suojaosien nostaminen, työttömyysturvan
käyttäminen opiskeluun ja yritystukena, työttömien työ- ja
työnhakuvelvoitteiden purkaminen
16. Pystyykö koulutus vastaamaan teknologiseen
kehitykseen? 1/2
• koulutus voittanut toistaiseksi kilpajuoksun koulutuksen
ja teknologisen kehityksen välillä
• Euroopan komission (2016) mukaan 37 prosentilla
Euroopan Unionin työvoimasta oli vuonna 2015
riittämättömät digitaaliset taidot, ja 13 prosentilla ei ollut
niitä lainkaan
• opetussuunnitelmissa tulisi lisätä opetusta, joka
painottaa luovuutta, sosiaalisia taitoja ja joustavuutta
17. Pystyykö koulutus vastaamaan teknologiseen
kehitykseen? 2/2
• uudet teknologiat tarjoavat elinikäiseen oppimiseen
aiempaa joustavampia ja osallistavampia tapoja
• rajoitteet:
• elinikäisen oppimisen tavoite voi toteutua tasa-arvoisesti
ainoastaan silloin, kun ihmisillä on mahdollisuus liikkua
joustavasti työllisyyden ja kouluttautumisen välillä
• velkavetoista opiskelua on yhä hankalampi perustella sijoituksena
tulevaisuuteen digitaalisessa taloudessa, jossa työsuhteiden
epävarmuuden lisääntyminen näyttää hyvin todennäköiseltä
• koulutusinvestointien ei voi katsoa valuvan hukkaan,
vaikka ne eivät suoraan näkyisikään työllisyysasteessa
18. Keynesiläinen ratkaisu: Aktiivinen finanssipolitiikka
ja työtakuuohjelmat 1/3
• keynesiläinen ajatus: kokonaiskysyntä määrittää
työllisyyden tasoa kysyntää voidaan lisätä
kohdistamalla julkisia investointeja poliittisesti
määriteltyihin mielekkäisiin kohteisiin
• lasketut kerroinvaikutukset antavat tukea (esim. Truger 2016)
− suositellaan myös OECD:n viimeisimmässä Economic Outlookissa
(marraskuu 2016)
• historian valossa merkillistä, että sosiaalidemokraattisena
pidettävä kysynnänsäätelypolitiikka edustaa nyky-Euroopassa
radikaalia talousajattelua, vaikka leikkauspolitiikka on
epäonnistunut työllisyyden edistämisessä
• rajoitteet: velkaantumisesta varoittelevat poliitikot ja
Suomen EMU-jäsenyys
19. Keynesiläinen ratkaisu: Aktiivinen finanssipolitiikka
ja työtakuuohjelmat 2/3
• työtakuu: työmahdollisuuksien tarjoaminen kaikille
halukkaille työttömille heidän omista lähtökohdistaan
siten, että työttömät voisivat kehittää omia taitojaan
• yhteiskunnallisesti määritelty minimipalkka, jonka on väitetty
myös toimivan kokonaiskysynnän kannalta riittävän
minimipalkkatason määrittelijänä
• Meyer (2016): 1) ei unohtaisi työn tärkeitä sosiaalisia
ulottuvuuksia 2) olisi julkisten resurssien tehokkaampaa
käyttöä 3) ylläpitäisi ja kehittäisi ihmisten taitoja 4) olisi
perustuloa helpompi toteuttaa EU:ssa 5) ei johtaisi
hyvinvointivaltion purkamiseen ja 6) mahdollistaisi
työllisyyden lisäämisen yhteiskunnallisesti mielekkäillä
aloilla, kuten hoiva-aloilla
20. Keynesiläinen ratkaisu: Aktiivinen finanssipolitiikka
ja työtakuuohjelmat 3/3
• aktivointipolitiikkaan verrattuna vapaaehtoisuuteen
perustuvat työtakuuohjelmat lisäisivät työttömien
itsemääräämisoikeutta, työllistäisivät heidät
palkkatyöhön, joka kerryttäisi eläkettä ja
ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja vähentäisivät
työkyvyn heikentymistä, joka liitetään työttömyyden
pitkittymiseen
• johtopäätös: ratkaisisivat makrotalouden epävakauteen
liittyvän ongelman (ts. työttömyysongelman)
• rajoite: vaatisi talouspolitiikan paradigmamuutoksen
21. Työn jakaminen työaikaa lyhentämällä 1/2
• Keynes (1930): tuottavuuden kasvun myötä ihmisten
tarvitsisi työskennellä sadan vuoden kuluttua enää 15
tuntia viikossa
• johtopäätös: lähtökohtaisesti ilmeinen vaihtoehto, JOS
tuottavuus kasvaa ja teknologinen työttömyys lisääntyy
(merkittävästi)
• ekologisesti kestävämpi ratkaisu kuin pyrkiminen kulutuskysynnän
nostamiseen korkealle tasolle epävarmoilla työmarkkinoilla
• rajoitteet: valtavirtaisen taloustieteen ja elinkeinoelämän
mukaan nostaa työvoimakustannuksia, vähentää
tuotantokapasiteettia, heikentävää kilpailukykyä ja näin
myös työllisyyttä
22. Työn jakaminen työaikaa lyhentämällä 2/2
• myös käytännön toteuttamiseen liittyviä asioita olisi
ratkaistava ennen kuin vakavasti otettava aloite:
• useissa asiantuntijatehtävissä töiden jakaminen on
todennäköisesti hankalaa siitä syystä, että niiden tekeminen
kiinnittyy työntekijän henkilökohtaisiin taitoihin, verkostoihin,
kasaantuneeseen asiantuntemukseen, projektikohtaisiin
työnjakoihin ja vastaaviin tekijöihin
• oletettavampaa, että työn jakaminen helpompaa töissä
matalapalkkaisilla palvelu- ja hoiva-aloilla
− tarvitaan valtion subventiota takaamaan ihmisille riittävä toimeentulo
(vrt. vuorotteluvapaajärjestelmä)
• jos välttämättömän ihmistyön kysyntä vähenee, löytyy
Keynesin 2030-luvun visiolle perusteita, vaikka
teknologinen työttömyys ei lisääntyisikään voimakkaasti
23. Työn määritelmän laajentaminen 1/3
• ”Antropologisena, erityisesti ihmisille ominaisena
toimintana työ on maailman muotoilua inhimillisiä
tarpeita ja tarkoituksia vastaaviksi käyttöarvoiksi, niiksi
aineellisiksi ja aineettomiksi hyödykkeiksi, joiden avulla
ihmislaji aina ja kaikkialla ylläpitää, tuottaa ja uusintaa
elämänsä ja samalla yhteiskuntansa ja kulttuurinsa
historiallisesti muuttuvat muodot. Työ on luonnon
ainesten, mutta myös ihmispersoonien, kulttuuristen
symbolien ja sosiaalisten instituutioiden tietoista
muotoilua, tuottamista ja ylläpitämistä.” Simo Aho
(1988)
24. Työn määritelmän laajentaminen 2/3
• monet digitaaliset innovaatiot helpottavat ihmisten
elämää ja tuottavat hyvinvointia mutta eivät välttämättä
näy bkt:n tai tuottavuuden kasvuna
• bkt ei ole tarkoituksenmukainen hyvinvoinnin mittari,
sillä se jättää huomiotta palkkatyön ulkopuolella
tapahtuvan tuotannon
• Miranda (2011): OECD-maissa kolmanneksesta jopa puoleen
kaikesta taloudellisesti arvokkaasta tuottavasta toiminnasta jää
huomioimatta bkt:ssa
• mikäli epävarmuus työmarkkinoilla lisääntyy, on todennäköistä,
että ihmiset pyrkivät etsimään toimeentuloa ja mielekästä
tekemistä myös virallisten työmarkkinoiden ulkopuolelta
25. Työn määritelmän laajentaminen 3/3
• osuuskuntien, vapaaehtoistyön ja omaehtoisen hoiva-,
tieto- ja kulttuurityön mahdollisuudet haastaa
palkkatyön institutionaalinen asema kasvaisivat, jos
palkkatyön ja toimeentulon välinen kytkös katkeaisi, ja
työttömiin kohdistetuista velvoitteista ja sanktioista
luovuttaisiin (perustulon aave kummittelee jälleen)
• digitaaliset alustat tarjoavat monia mahdollisuuksia
rahatalouden ulkopuolella tai rinnalla tapahtuvaan
vertaistuotantoon; rajakustannusten laskeminen lähelle
nollaa voi toimia kannustimena tuottaa digitaalisia
hyödykkeitä ilman voitontavoittelun tarvetta
• rajoite: palkkatyöloukku (Standing 2011),
sukupuoliroolien vahvistuminen
26. Työllisyyspolitiikka kaipaa uusia lähestymistapoja
• tulevaisuuden työllisyysratkaisujen arvioiminen
tarkoituksenmukaisinta (työ)elämän lisääntyvän
epävarmuuden viitekehyksessä
• kaikki yhteiskunnallisesti tarpeellinen mutta ihmiselle
tarpeeton tai haitallinen automatisoitavissa oleva työ
kannattaa automatisoida, JOS ihmisten toimeentulo,
kansantalouden tasapaino ja yhteiskunnallinen koheesio
voidaan turvata muilla tavoin
• jos teknologiamurros lunastaa lupauksensa kasvavasta
tuottavuudesta, tulisi poliittisen mielikuvituksen rajoja
uskaltaa laajentaa nykyisestä niukkuuden paradigmasta